HELSINKI–VIHTI, NUMMELA–KOUVOLA, LIIKKALA “Varttui suku ja omansa antoi. Se tueksi kasvulle Suomen. Monen kärsimyksien jälkeen nousi toivosta uusi huomen. Äänin riemuisin kiittää nyt saamme. Esi-isät ja -äidit vielä. Ootte antaneet lahjoja paljon. Aina evääksi elomme tiellä.”
– Kun sanoissa puhutaan kärsimyksestä, niin usein laulaja alkaa kuvailla sitä. Se on ihan turhaa. Päinvastoin, jos se (tulkinta) olisikin valoisa ja tekstissä on kärsimys, siitä tulee kysyvä.
Laulua ja ilmaisutaitoa Sibelius-Akatemiassa opettava näyttelijä–laulaja–ohjaaja Eija Ahvo muistutti laulun kielestä valmentaessaan Mänttärin sukulaulun sovituskilpailun voittajia helsinkiläisessä kirkkosalissa viime vuoden kesäkuussa.
– Tämä on ihan mielenkiintoista. sillä en ole aikaisemmin tehnyt mitään vastaava, 33-vuotias freelancer-muusikko ja laulaja, musiikin maisteriksi opiskeleva jyväskyläläinen Mikael Sipilä kommentoi.
Sipilällä on laulutaustaa muun muassa kuoroista ja hän on opiskellut klassista laulua.
"Laulaja on tarinankertoja"
Valmennuksen aikana laulutekstiä analysoitiin säkeistö kerrallaan, jolloin laulaja pääsi sanoituksen tunnelmaan kiinni.
– Olen kehittänyt lauluun kieleen perustuvaa valmennusta 1990-luvun puolivälistä lähtien. Se on osoittautunut toimivaksi ja laulaja saa rohkeutta: laulu on tapa kertoa tarinaa kuulijalle, Ahvo korosti.
Hän muistutti, että laulaja pystyy rakentamaan tekstin sisään mikroajatuksia, jolloin sanoja rytmittämään syntyy aivan huomaamatta pieniä välejä.
– Rivien viimeisiin sanoihin kannattaa myös kiinnittää huomiota – varsinkin, kun on kyse historiaa kuvaavasta tekstistä. Esimerkiksi Liikkala-sanan i-kirjainten pituudessa on hyvä olla tarkkana.
Ahvon mukaan laulunsanojen sidontoja kuulee tämän päivän iskelmälauluissa hyvinkin paljon.
– Toisaalta leveästi voi myös laulaa, mutta silloinkin sanat on hyvä erotella samalla tavalla. Sitä varten teksti on kirjoitettu. Muuten kappale olisi vain soittamista, jos halutaan, että ääni on pelkästään instrumentti.
– Tekstillä laulajat ensisijaisesti rupeavat kiskomaan kuulijaa mukaansa. Tietysti myös ääni on tärkeä, mutta tekstin maailma on se, mikä kiinnostaa kuulijaa.
Helsinkiläinen 36-vuotias muusikko, musiikkipedagogi, laulaja–laulunkirjoittaja ja säveltäjä Johannes Österlund piti valmennusta hyvänä.
– Se antoi eväitä lähteä lähteä äänityksiin, kun sai palautetta sovituksestaan.
Harjoituksissa kiteytyi yhteisöllinen taltiointitapa: Mikael säestää pianolla Johanneksen esitystä versiostaan ja Johannes säestää Mikaelin esitystä versiostaan.
– Se sopii hyvin sukutoiminnan henkeen, kilpailun järjestäjänä toiminut Mänttärin Sukuyhdistyksen nuorisovastaava Eetu Pesu iloitsi.
Kerralla purkkiin studiolla
Ahvon valmennusopit jäivät muhimaan loppukesäksi, kunnes viime vuoden lokakuun alussa solistit ja muu tuotantoväki siirtyivät äänitystyöhön Kopun kartanolle Vihdin Nummelaan.
Valot suunniteltiin kohdilleen, kamerat asetettiin paikoilleen ja äänitysraidat hiottiin kuntoon. Harjoitusottojen jälkeen äänitykset sujuivat mutkattomasti kerralla purkkiin -tyylisesti muutamine ottoineen.
– Tuttu sukulaulu herää eloon näiden versioiden myötä uudella tavalla. Lopputulos on ihan pro-meininkiä! äänitys- ja kuvausjärjestelyiden tuotantopäällikkönä toiminut Atte Helminen (taulu 2319) tiiviisti.
Uuden ajan versioiden äänityksestä ja miksauksesta vastasi alan ammattilainen Markku Heikkilä. Videon kuvaus ja editointi on striimiteknikkona työskentelevän Eetu Pesun käsialaa.
Kaikille avoimen sovituskilpailun raatiin kuuluivat Eija Ahvon lisäksi Helsingin Musiikkitalon kuoron toiminnanjohtaja–oopperalaulaja Marjut Häkkinen ja Eetu Pesu.
– On rikkaus, että meillä laajana sukuna on syntynyt kaksi erilaista uutta versiota perinteisestä sukulaulusta, Ahvo perusteli tuomariston päätöstä.
Alkuidean kilpailulle tarjoilivat sukuyhdistyksen toiminnantarkastajat Jarmo Lehtomäki ja Petra Nyman. Yhdistyksen hallitus teki vuoden 2019 lopulla päätöksen järjestää kilpailun, joka julkistettiin maaliskuussa 2020.
Kantaesityksestä 25 vuotta
Sukulauluja ja -hymnejä löytyy Mänttäreiden lisäksi muun muassa Mustosilta ja Pirisiltä sekä Savo-Honkakosken ja Apellin suvuilta.
Mänttäreiden sukulaulu kantaesitettiin sukujuhlassa Liikkalan VPK-talolla heinäkuussa 1996. Teoksen on säveltänyt riihimäkeläinen rehtori, baritoni ja director cantus Matti Nikunen siskonsa Raija Mänttärin runoon.
Sukulaulun historian ensimmäisestä taltioinnista C-kasetille vastasi Kaakon Kamarikuoro johtajanaan helsinkiläinen director cantus Samuli Sipilä. Tallenne on myöhemmin siirretty digitaaliseen muotoon.
Tämän ajan kaksi uutta sovitusta ensiesitettiin videotallenteina Liikkalan VPK-talolla viime vuoden lokakuussa järjestetyssä kotiseutuiltapäivässä.
– Sovituksilla on todennäköisesti sellainenkin vaikutus, että ne Mänttärit, jotka ovat nyt nuoria ja lapsia, kokevat laulun enemmän omakseen ja tähän aikaan kuuluvaksi, hankasalmelainen Ilona Kilpala toteaa Hankasalmen Sanomille viime heinäkuussa antamassaan haastattelussa.
>> Sukulaulujen uudet versiot ovat katsottavissa Niinipuun YouTube-kanavalla.
Mänttärin sukulaulu
Suku sitkeä aamussa Suomen,
vuosisadat tääl elänyt lie.
Tänne saloille, Liikkalan maille,
kulki vaikea, utuinen tie.
Vainon kestivät pitkän ja raskaan.
Kaatoi kaskeksi korpiset maat.
Rakens kotinsa toiveissa huomen.
Suojapaikkana lehmusten haat.
***
Varttui suku ja omansa antoi.
Se tueksi kasvulle Suomen.
Monen kärsimyksien jälkeen nousi
toivosta uusi huomen.
Äänin riemuisin kiittää nyt saamme.
Esi-isät ja -äidit vielä.
Ootte antaneet lahjoja paljon.
Aina evääksi elomme tiellä.
***
Moni lapsi on lähtenyt matkaan.
Kauas valtamerten taa.
Suku maisemaan Mänttärin piirtyy kautta
kaunihin Suomemme maan.
Siunaa Luojamme kaikkia meitä.
Hellä suoja lapsilles anna.
Sukupolvetkin tulevat, Herra.
Käsin vahvoin kotihin kanna.
Sanat: Raija Mänttäri
Sävel: Matti Nikunen
