KOUVOLA, LIIKKALA Erikoisia harakanvarpaita, viivoja ja koukeroita voi vieläkin nähdä joissakin Liikkalan taloissa. Vaikkapa aitan seinässä, haravassa, taikinatiinussa tai jopa rautakangessa. Mitä ne oikein ovat?

Sana puumerkki tulee ruotsin kielen sanasta bomärke, joka tarkoittaa asunnon merkkiä. Puumerkki oli useimmiten talon merkki, mutta joskus myös henkilökohtainen.

Puumerkki oli satoja vuosia tärkeä omistusta osoittava merkki. Sillä merkittiin tarve-esineitä ja allekirjoitettiin asiakirjoja, kuten kauppakirjoja. Talkoissa käytetyt esineet merkittiin omistajan puumerkillä, jotta ne löysivät takaisin oikeaan taloon.

Puumerkin valinta oli varsin vapaata. Otettiin käyttöön sopivan tuntuinen merkki, kunhan samanlaista ei ihan lähiseudulla näkynyt. Suorat viivat olivat suosittuja, ne oli helppo kaivertaa ja piirtää. Talon puumerkki säilyi usein sukupolvesta toiseen. Talosta pois muuttanut nuorukainen teki joskus kotitalonsa merkkiin pikku muutoksen. Jos taloon tuli uusi omistaja, hän jatkoi siinä vanhastaan olevan puumerkin käyttöä tai toi oman merkkinsä mukanaan. 

Kirjoitustaito oli pitkään harvinainen

Lukutaito levisi Suomessa nopeammin kuin kirjoitustaito. Lukemista testattiin kinkereillä ja osaajat pääsivät rippikouluun.

Jos rippikoulu jäi väliin, sai unohtaa naimakaupat ja sepäs motivoi katekismusta tavaamaan. Niinpä 1800-luvun alussa jo puolet suomalaisista osasi lukea. Sen sijaan kirjoitustaito oli pitkään harvinainen ja vielä 1900-luvun taitteessakin vain alle puolet 15 vuotta täyttäneistä osasi kirjoittaa.

Puumerkkejä siis tarvittiin 1900-luvullakin ja vasta 1950-luvun jälkeen allekirjoitukset korvasivat ne kokonaan. Viime vaiheessa puumerkit olivat usein nimikirjaimia.

Kuusitoista merkkiä. Liikkalan talojen puumerkkejä vuonna 1776 Haminan konsistorin asiakirjan pohjalta.

Liikkalan talojen puumerkkejä

Haminan konsistorille vuonna 1776 toimitetussa asiakirjassa on allekirjoituksena useita Liikkalan talojen puumerkkejä. Tuohon aikaan kirjuri kirjoitti henkilön nimen ja henkilö vahvisti sen puumerkillään. Harva oli kuitenkaan sulkakynään tottunut, käsi saattoi vapista ja muste tuhrata.

Oheiseen kuvaan on konsistorin asiakirjan pohjalta piirretty Liikkalan puumerkkejä vuodelta 1776. Puumerkit saattoivat kuvata taloon liittyviä esineitä, mistä esimerkkeinä asiakirjassa ovat vaikkapa Pytyn hankoa ja Hykkyrän varstoja muistuttavat merkit.

Huovilan ja Seppälän pystyviivoista koostuvia puumerkkejä kutsutaan aitamerkeiksi. Ne oli helppo iskeä kirveellä tai vesurilla omiin aitaosuuksiin. Kujalan puumerkki on härän merkki, sen sanotaan kuvaavan härän päätä.

Rasti oli Suomen yleisin puumerkki ja Vakkarin rasti on vieläpä ruudun sisällä kehyksissä. Mänttärillä on harvinainen kirkollinen merkki, jossa on huippuna risti.

Haravassa (vas.) on Seppälän puumerkki, rautakangessa Huovilan puumerkki ja Etu-Niemen talon aitan seinässä Mänttärin puumerkki.

Puumerkkejä Liikkalan esineissä ja asiakirjoissa

Mänttärin sukumuseossa on esillä puuastia, niin sanottu piimäpunkka, johon on kaiverrettu Mänttärin puumerkki ja vuosiluku 1833. Muutamista Liikkalan taloista voi tarkkasilmäinen edelleen löytää puumerkin rakennuksen seinästä, esimerkiksi aitan oven yläpuolelta.

Mirja-Liisa Seppälä nouti verannaltaan hyvin säilyneen puuharavan. Siihen on kaiverrettu Seppälän puumerkki, jollaista talossa käytettiin ainakin 1800-luvulla. Merkki näyttää muinaisen riimukirjoituksen omistamista tarkoittavalta o-kirjaimelta (othila), mistä idea on ehkä saatu.

Eira Porvari esitteli talon nurkalla olevaa rautakankea, jonka päässä on kolme uraa allekkain.  Se on ollut Huovilan talon puumerkki jo 1700-luvulla. Samat viivat näkyvät myös talon vanhoissa asiakirjoissa, joita Eiralla on tallessa.

Pytyn puumerkki taikinatiinussa.

Raija Puhakka on säilyttänyt arvokkaita puuesineitä ja esitteli niitä aitan rapulla. Pytyn talon hankoa muistuttava puumerkki on kaiverrettu taikinatiinuun vuosiluvun 1844 kera. Sama merkki on lankojen kehinpuissa, vuosilukuna 1814.

Taka-Niemen puumerkki kehinpuissa.

Pekka Niemellä on piharakennuksessaan kiinnostavia vanhoja esineitä. Talon puumerkki näkyy sielläkin kehinpuissa. Merkki on Mänttärin perua, mutta ristin ylin sakara on jätetty pois. Muutos lienee tehty, kun tila on jaettu ja yksi on halunnut oman puumerkin. Sama merkki näkyy myös talon asiakirjoissa.

Veino Vakkari esitteli asiakirjoja, joissa on Vakkarin puumerkki, rasti ruudussa. Puumerkki  löytyy myös Vakkarin riihen seinästä. Veino muistaa, että merkki oli kaiverrettu esimerkiksi talon sirppeihin, jotka olivat usein pelloilla talkookäytössä.

Juha Tuomela lähetti kopion vuonna 1947 tehdystä kauppakirjasta. Yksi allekirjoitus on vielä silloinkin tehty puumerkillä, jonka kaupanvahvistaja on todistanut oikeaksi.

Vuorokapula. Puumerkkikapula vuodelta 1873 sukumuseon kokoelmasta.

Puumerkkikapulan mysteeri

Matti Pukarinen toimitti Mänttärin sukumuseoon puukapulan, johon on kaiverrettu vuosiluku 1873 ja useita puumerkkejä. Se on ollut koristeena oven yläpuolella Antti Seppälän talossa Liikkalassa, mutta alkuperäistä tarkoitusta ei tiedetä.

Kapulassa on neljä Mänttärin merkkiä, Seppälän merkki, Pytyn merkki ja tunnistamaton puumerkki. Lisäksi kapulassa näyttäisi olevan numerot 9 ja 7. Kansallismuseon amanuenssi arveli, että se saattoi olla niin sanottu vuorokapula. Sellainen kiersi talosta taloon osoittamassa vuoroa esimerkiksi hollikyytiin tai tienhoitoon.

Liikkalan talojen historiaa tutkinut Seppo Sippu antoi paljon tietoja kylän puumerkeistä. Hän kertoi myös, että 1800-luvulla Liikkalassa oli käytössä virallisempiakin viestikapuloita (budkavel). Niillä välitettiin talosta taloon tieto kiireellisistä asioista, kuten tulipalon sammutuksesta. Esimerkiksi Liikkalan hovi on käskyttänyt viestikapulalla lampuotejaan. Viestikapulan laiminlyönnistä joutui käräjille.

Puumerkkikapulasta voi tehdä monenlaisia arvailuja, mutta varmuutta sen käyttötarkoituksesta on vaikea saada. Ainutlaatuinen esine joka tapauksessa.

Puumerkit olivat tärkeä osa Liikkalan seudun elämää monen sukupolven ajan.

Jos lukijoilla on lisätietoja tai kuvia puumerkeistä, Niinipuun toimitus ottaa niitä kiitollisena vastaan. Tiedot voi lähettää sähköpostitse osoitteella toimitus@niinipuu.fi.

NÄKÖKULMA
Mänttärin puumerkin arvoitus

KOUVOLA, LIIKKALA Mänttärin puumerkki on monille sukumerkistäkin tuttu. Vanhin asiakirjoista löydetty Mänttärin merkki on vuodelta 1707. Sen raapusti sulkakynällä Tuomas Tuomaanpoika, joka oli yksi suvun kantaisän Tuomas Abrahaminpojan pojista.

1600-luvun alussa syntynyt Tuomas Abrahaminpoika oli pitäjän merkkimies, muun muassa valtiopäiväedustaja ja lautamies, mutta hänen piirtämäänsä puumerkkiä ei ole löydetty dokumenteista.

Puumerkkitaulu. Kuva Paavo O. Ekon tutkimuksesta.

Risti puumerkissä oli harvinainen

Puumerkkejä on Suomessa eniten tutkinut rovasti Paavo O. Ekko, joka keräsi niitä tuhansia erityisesti Lounais-Suomesta. Hänen kokoelmassaan on myös Mänttärin puumerkkiä muistuttavia, joissa on huippuna risti.

Ekko luokitteli sellaiset kirkollisiksi merkeiksi, eräänlaisiksi pelkistetyiksi kirkon kuviksi. Risti puumerkissä oli ennen 1800-lukua harvinainen muilla kuin kirkkoon jotenkin liittyvillä taloilla.

Ekon laatimassa taulussa on esimerkkejä hänen löytämistään kirkollisista puumerkeistä, joista muutama on ulkomailtakin. Merkkien käyttäjissä on ollut kirkonrakentajia, pappiloita, kirkon naapuritaloja ja kirkonvartijoita. Esimerkiksi taulun merkki numero 24 on lähes identtinen Mänttärin merkin kanssa. Sitä käytti kirkonrakentaja Antti Hakola Alahärmästä 1700-luvulla.

Mänttärin puumerkit on kaiverrettu Sukumuseon piimäpunkkaan. (Kuva: Sukumuseon kuva-arkisto)

Mänttäri kirkkoa pystyttämässä

Kirkko nousi vuonna 1668 Liikkalan lähitienoille, kun Sippolan puinen kappelikirkko valmistui. Liikkalan ja lähikylien talonpoikien piti toimittaa kirkon rakennustyömaalle tukkeja, nauloja ja muita tarvikkeita. Suurena ratsutilana Mänttäri oli varmaankin merkittävästi mukana kirkon rakennustalkoissa.

Eikä siinä kaikki. Kantaisä Tuomas Abrahaminpoika osallistui Kymenkartanon läänin talonpoikaissäädyn edustajana Tukholman valtiopäiville vuonna 1668. Hän sai siellä läpi anomuksen neljästä tynnyristä viljaa Sippolan uutukaiselle kirkolle ehtoollisviinien hankintaa varten. Tämä oli ansiokasta, koska yleensä valtiopäivillä mätkäistiin pelkkiä uusia rasituksia talonpoikien niskaan.

Voimme vain arvailla milloin ja miksi Mänttärille valittiin harvinainen kirkollinen puumerkki. Olipa valinnan syy mikä tahansa, niin merkkiin oli hyvät perusteet. Mänttärin talolla on ollut kirkkoon ja sen rakentamiseen liittyviä meriittejä jo 1600-luvulla. VESA VAINIO

Mänttärin suvun vanhat piirretyt puumerkit on taltioitu Mänttärin sukukirjan sivulle 16.