KOUVOLA–HEINOLA Taidekeräilijä Markku Villikka lahjoitti viime vuoden lopulla mittavan, 1 500 teoksen kokoelmansa Kouvolan taidemuseo Poikilolle. Kokoelma sisältää maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia kaikkiaan 355 taiteilijalta.
Ensimmäiset taidehankinnat Villikka teki jo koululaisena 1970-luvulla, mutta varsinaisesti kokoelman kartuttaminen alkoi 1980-luvun loppupuolella. Pääosa töistä on hankittu 1990–2010-luvuilla.
Kokoelma sisältää kotimaisen, kansainvälisen ja naivistisen taiteen osiot. Suurin osateoksista edustaa kotimaista modernismia ja nykytaidetta 1950-luvulta aina 2020-luvulle.
Innostavan opettajan ratkaiseva vaikutus
Villikka kertoo, että alun perin hänet innosti taiteen pariin Helsingin normaalilyseon kuvaamataidonopettaja, taidemaalari Erkki Matilainen, joka toimi tuolloin myös Taideteollisen oppilaitoksen opettajana.
Norssin motto "Non scholae sed vitae" (ei koulua, vaan elämää varten) toteutui Matilaisen opetuksessa muun muassa runsaina näyttelykäynteinä. Erityisen vaikutuksen Villikkaan teki Ateneumin naivistisen taiteen näyttely vuonna 1973. Hän tunsi taidesuuntauksen heti omakseen niin tekijänä kuin taiteenharrastajana.
Opettaja huomasi oppilaan innostuksen ja kannusti eteenpäin. Villikan omaa naivistista tuotantoa olikin esillä Suomen Taiteilijaseuran Nuorten näyttelyssä Taidehallissa vain muutamaa vuotta myöhemmin.
Ateneumin näyttelystä tulivat myös Markku Villikan ensimmäiset suosikkitaiteilijat Alice Kaira, Håkan Brunberg jaPirkko Lepistö. Opettaja itse asiassa myös pani alulle Villikan taidekeräilyn. Hän nimittäin ehdotti, että opettaja ja oppilas voisivat vaihtaa töitä keskenään. Markku sai vaihdossa kokoelmansa ensimmäiseksi tauluksi opettajan kesälomalla maalaaman merimaiseman; opettajan kokoelma karttui hänen valitsemallaan Markun naivistisella työllä.
Keräilijän mieltymykset muovaavat kokonaisuuden
Taideharrastuksen pääpaino oli 1970-luvun ja pitkälle vielä seuraavankin vuosikymmenen ajan taiteeseen tutustumisessa ja näyttelykäynneissä. Vasta 1980-luvun lopulla Markulla alkoi olla mahdollisuus ruveta hankkimaan taideteoksia.
– Valinnat olen aina tehnyt henkilökohtaisten mieltymysteni ja makuni perusteella. Viime vuosien aikana olen tietoisesti hankkinut jo kokoelmassani olevien taiteilijoiden töitä, jotka täydentävät kokoelmaa.Tavoitteena on ollut, että keskeisiltä taiteilijoilta on varhaiskauden, keskikauden ja myöhäiskauden teoksia.
Villikka kertoo, että kokoelman painopiste on toisaalta vanhoissa suosikeissa, joihin hän rakastui 1970-ja 1980-luvuilla, mutta joita hän pystyi hankkimaan vasta vuosia myöhemmin. Kuvataideakatemiaystävien välityksellä hän on edelleen pystynyt seuraamaan alan opetusta. Sitä kautta hän on pystynyt kartuttamaan kokoelmaa myös nuorten taiteilijoiden töillä.
Päijäthämäläisten taiteilijoiden töitä Villikka on hankkinut erityisesti niinä vuosina, kun hän työskenteli Hollolassa. Kansainväliset teokset taas ovat enimmäkseen peräisin ajalta, jolloin hän toimi Kööpenhaminassa kansainvälisen maankäytön kattojärjestön johtajana. Silloin työn puolesta tuli myös matkusteltua paljon eri puolilla maailmaa.
Ajallisesti Markku Villikka -kokoelman teokset sijoittuvat 1950-luvulta 2020-luvulle. Suurin osa kokoelmasta, 1 150 teosta, on suomalaista taidetta muun muassa Mauno Hartmanilta, Outi Heiskaselta, Ahti Lavoselta, Kimmo Pyyköltä, Ulla Rantaselta, Kain Tapperilta ja Sam Vannilta. Kansainvälisiä taiteilijoita ovat muun muassa Karel Appel ja Per Kirkeby.
Markun mielestä yksi hänen kokoelmansa vahvuuksista on, että teokset ovat hänen omia valintojaan, yhden ihmisen subjektiivinen näkemys nykytaiteen mielenkiintoisista teoksista. Muuten hyvinkin erilaisiin teoksiin luovat yhtenäistä ilmettä niitä valinneen henkilön omat kiinnostuksen kohteet, kuten tausta kaupunkisuunnittelijana, luontosuhde ja värimieltymykset.
Villikka toteaa, että vaikka jälkeenpäin katsottuna kaikki hankinnat eivät ehkä olekaan olleet täysosumia, ne ovat kuitenkin olleet hänen valintojaan siinä ajassa ja ovat osaltaan lisäämässä kokoelman mielenkiintoisuutta.
– Ne hudit ovat vähän kuin vanhassa räsymatossa olevat pienet mustat poikkeamat, jotka tekevät siitä mielenkiintoisemman kuin jos se olisi täysin sliipattu.
Kokoelma säilyy yhtenäisenä suvun sijoilla
– Ajatus kokoelmasta syntyi varsin varhain eli 1980-luvun lopulla. Kun hankin ensimmäisen isokokoisen maalauksen, syntyi ajatus tai toive siitä, että kokoelma aikanaan päätyisi johonkin taidemuseoon, Markku Villikka sanoo.
Vähitellen alkoi tämän laajuiselle kokoelmalle sopivan museon etsintä. Poikilo valikoitui hyväksi ehdokkaaksi jo tässä vaiheessa riittävän kokoluokan museona, jolla ei kuitenkaan ollut kovin mittavaa omaa taidekokoelmaa. Lopullisesti sijoituspäätöksessä ratkaisi kuitenkin kotiseuturakkaus. Vaikka Markku on itse kotoisin Helsingistä, hänen sukujuurensa ovat vahvasti Kouvolan seudulla. Äiti on kotoisin Kaipiaisista ja suku on lähtöisin Enäjärven Villikanmäeltä.
– Halusin lahjoittaa kokoelmani nimenomaan Kouvolaan ja Poikilo-museoille, jotta kokoelma saa ansaitsemansa paikan ja aseman sukuni kotipaikkakunnalla. Toivon, että kokoelma on jatkossa kaikkien kouvolalaisten saavutettavissa muun muassa taidemuseo Poikilon tulevissa näyttelyissä, tutkimuksissa ja taideteosten sijoitustoiminnan kautta myös kaupungin eritoimipisteissä ja lainattavissa myös muihin museoihin, Markku sanoo.
Hän toivoo, että kokoelma toisi Kouvolalle kulttuurikaupungin mainetta ja antaisi tulevaisuuden uskoa kaupungin kehittämiselle laajemmin. Myös Poikilon museonjohtaja Anu Kasnio on tyytyväinen.
– Kouvolan kaupunki saa lahjoituksen myötä laajuudeltaan, merkitykseltään ja taiteelliselta arvoltaan merkittävän taidekokoelman, jonka kaltaisen vain muutamat maamme keskeiset taidemuseot ja niiden kotikaupungit ovat saaneet kokoelmiensa perustaksi. Villikan taidekokoelma on kansallisesti merkittävä ja ainutlaatuinen kokonaisuus maamme kärkikaartin taiteilijoiden teoksia sekä kansainvälistä taidetta.
Kasnio toteaa, että Markku Villikan taidekokoelma on harkiten ja hyvällä maulla sekä vankalla asiantuntemuksella koottu. Se on yhtenäinen ja ehjä läpileikkaus Suomen nykytaiteesta 1950-luvulta aina tähän päivään saakka, mutta myös harvinaisen laaja ja edustava kokonaisuus taiteilijoiden tyyleistä,tekniikoista ja aihepiireistä.
– Markku Villikan taidekokoelma lisää Kouvolan taidemuseo Poikilon taidekokoelmien arvoa, merkitystä ja käyttömahdollisuuksia sekä nostaa taidemuseon kokoelmineen kokoaan suuremmaksi ja merkittävämmäksi vaikuttajaksi Suomen museokentällä. Taidekokoelmasta annettavat lainat muille taidemuseoille tuovat sekä kokoelmalle, taidemuseolle että Kouvolan kaupungille näkyvyyttä ja tunnettuutta ympäri Suomen.
Kokoelmaa ensi kertaa esillä Viisikon paluu -näyttelyssä
Yleisö pääsee nauttimaan taidekokoelmasta laajemmin vasta vuonna 2027 Kouvolan taidemuseo Poikilon 40-vuotisjuhlanäyttelyssä. Tuolloin Markku Villikan taidekokoelmasta ja juhlanäyttelystä laaditaan myös julkaisu.
Osa kokoelmasta, viiden päijäthämäläistaiteilijan töitä, on esillä jo tänä talvena Heinolan taidemuseossa Viisikon paluu -näyttelyssä 21.1.–10.3. Heinolan näyttelyyn on valikoitu töitä viideltä taiteilijalta, joilla oli keskeinen merkitys Lahden nousussa kuvataiteen keskukseksi 1970- ja 1980-luvuilla. Mauno Hartman, Reino Hietanen, Jorma Kardén, Matti Koskela ja Olavi Lanu esiintyivät yhteisessä näyttelyssä Lahden taidemuseossa 1985 ja olivat sen lisäksi usein yhdessä esillä eri näyttelyissä.
Laajemmin Markku Villikka -kokoelman taideteoksia on käytettävissä vasta inventoinnin jälkeen vuoden 2025 alusta lähtien Kouvolan kaupungin toimipisteisiin tehtäviä pitkäaikaisia taideteoslainoja varten. Tuolloin ovat mahdollisia myös taideteosten lainat muiden taidemuseoiden näyttelyihin.