KOUVOLA, LIIKKALA Niinipuu-lehti aloittaa juttusarjan, jossa noin kerran kuukaudessa esitellään Mänttärin Sukuyhdistyksen ylläpitämän kotiseutumuseon, sukumuseon, esineitä historiallisin faktatiedoin tai aikalaistarinoin sekä kuvin. Sarjan aloittaa liikkalalaisen Veino Vakkarin muistelo tuohikontista ja olkatyynystä.

Kotkan oivulassa, lähellä Kyminlinnaa asunut Lauri Perälä lahjoitti aikoinaan sukuyhdistykselle tuohikontin, olkatyynyn ja kunniakirjan. Laurin lapsuuden- ja nuoruudenkoti sijaitsee Liikkalan Pyttylässä.

Kontin hän oli tehnyt sota-aikana rintamalla. Kontti on iso ja tukeva sekä siinä on vahvat nahkaiset, ainakin osittain tuohella päällystetyt viinekkeet eli hihnat.

Lauri kertoi, että kontilla on aikoinaan kannettu Sikosaaresta satoja kiloja puolukoita. Siinä oli ollut sisällä erillinen kangaspussi, joten marjat eivät tahrineet konttia.

Sikosaari on iso suosaari, jossa on kolmen kylän eli Liikkalan, Ylänummen ja Metsäkylän sekä kolmen pitäjän eli Sippolan, Kymin ja Vehkalahden välinen rajapyykki. Nyt rajapyykki on kolmen kaupungin rajalla eli Kouvolan, Kotkan ja Haminan.

– Rajapyykin lähelle putosi yksi Sarvannon talvisodan aikana pudottamista vihollisen lentokoneista. Koneen kappaleita oli vielä 1960-luvulla näkyvissä, itsekin marjassa alueella käynyt Vakkari kertoo..

Miksi Lauri kävi niin kaukana marjassa?

– Perälässä oli iso perhe ja lapsetkin olivat tottuneet ottamaan marjat maasta yhteiseksi hyväksi. Sikosaari oli Laurille tuttu ja hän tiesi siellä olevat marjapaikat. Äiti Hilma harrasti pienimuotoista torikauppaa. Hän myi marjoja, sieniä ja kylältä ostamiaan  kananmunia Kotkan torilla, Vakkari jatkaa.

Lankunkantajan olkatyyny, "limppu", laitettiin tueksi olkapäälle lankkuja kannettaessa. Olkatyynyn hihnassa roikkuu tupekset eli tuohinauhasta punottu tuppi ja todennäköisesti käsintehty puukko, jonka veriurassa näkyy kaiverrus "Mänttäri Rovaniemi Finland".

Olkatyyny antoi tukea lankunkannossa

Olkatyyny on ollut tärkeä niinsanotussa lankunkannossa sahoilla ja satamissa, kun ei ollut trukkeja eikä nostureita, vaan vahvat miehet kantoivat raskaita lauta- ja lankkutaakkoja taapeleihin ja laivoihin.

Lauri Perälä oli aikoinaan huippuhiihtäjä ja muun muassa Työväen Urheiluliiton (TUL) mestari. Hän osallistui sodan jälkeen myös hakkuumestaruuskilpailuihin, josta hän sai kunniakirjan.

Miehikkälän Muhikossa 2.–5.10.1945 pidetyissä kaakkoisen alueen työvoimapiirin mestaruuskilpailuissa Perälä teki yhden metrin mittaisia halkoja sekä paperipuuta joko kuorittuna tai mustana yhteensä 53,65 pinokuutiometriä ja voitti kilpailun käsityökaluin pystystä pinoon.

– Samana syksynä kuuntelimme korvat tarkkana, kun Pekka Tiilikainen selosti Metsäradio-ohjelmassa  SM-hakkuukilpailuja. Kylässä tiedettiin, että Perälän Lauri on mukana. Tiilikainen haastatteli Lauria, joka oli keskeyttänyt kilpailun. Lauri totesi, ettei halunnut enää jatkaa, koska aikoi ensi talvenakin hiihtää. Ne olivat todellisia miehentappokisoja, Veino Vakkari muistelee.

>> Sukumuseosta löytyy lisätietoa täältä

>> Sukumuseon verkkomuseo löytyy tästä