KOUVOLA, LIIKKALA Niinipuu-lehti aloitti juttusarjan, jossa noin kerran kuukaudessa esitellään Mänttärin Sukuyhdistyksen ylläpitämän kotiseutumuseon, sukumuseon, esineitä historiallisin faktatiedoin tai aikalaistarinoin sekä kuvin.

Tällä kertaa liikkalalainen Veino Vakkari muistelee puupalikoista tehdyn polkupyörän renkaan korviketta. Kaksi puista rengasta on esillä sukumuseon Verstas-huoneessa.

– Muistan ainakin Väinö Mänttärin ajaneen pyörällä, jossa oli tällaiset puupalikat kumirenkaiden tilalla. Väinö oli nuohooja ja ajoi pitkiä matkoja. Hän asui lähellä Liikkalan asemaa Korvenmäellä.

Vakkari uskoo kysyneen voimia polkea puurenkaalla varustettua pyörää epätasaista soratietä matkatessa.

– Siinä saivat käsivarret ja takamukset aikamoisen hieronnan, hän tuumaa.

Puurenkailla Ruotilasta Inkeroisiin töihin

Vakkari kertoo myös kuulleensa ja nähneensä, että Anton Sani Ruotilasta ajoi puurenkaisella polkupyörällä.

– Hän kävi töissä Inkeroisten paperitehtaalla. Työmatkaa hänelle kertyi 17 kilometriä suuntaansa.

Vakkari uskoo puisten polkupyörän renkaiden käytön jääneen vähäiseksi.

– Pelkkä vannekin oli varmaan parempi ja kumirenkaitakin alkoi pula-ajan niin sanotuilla ostoluvilla saada.

Talvi- ja jatkosodan vuodet toivat maahamme mukanaan säännöstelyn ja pulan. Ensimmäisinä kortille joutuivat kahvi ja sokeri syksyllä 1939. Pahin tilanne oli talvella 1942. Säännöstely loppui kokonaan vasta vuonna 1953, jolloin kauppoihin alkoi ilmestyä jopa appelsiineja banaaneja.

>> Sukumuseosta löytyy lisätietoa täältä

>> Sukumuseon verkkomuseo löytyy tästä