Mänttärin Sukuyhdistyksen nykyinen valtuuskunta kokoontuu tulevana sunnuntaina toimikautensa viimeiseen kevätkokoukseensa Kouvolan Anjalassa.

Niinipuun toimitus on julkaissut verkkosivuilla ripeässä tahdissa tämän kevättalven aikana etenevän juttusarjan.

Espoolainen Esa Mänttäri sai alkukipinän sukuun jo pikkupoikana. – 1980-luvulla tulin mukaan sukuyhdistyksen toimintaan, hän kertoo.Espoolainen Esa Mänttäri sai alkukipinän sukuun jo pikkupoikana. – 1980-luvulla tulin mukaan sukuyhdistyksen toimintaan, hän kertoo.

Espoolainen Esa Mänttäri kertoo lapsena käyneensä perheen kanssa olympiavuosina sukujuhlilla Liikkalassa.

– Sukuseuroja en muista, mutta oletettavasti niilläkin tuli käytyä, hän tuumaa.

Perhe asui Inkeroisissa ja juhlathan pidettiin Esan Hilma-mummon Olli-veljen talon vieressä.

– Se oli osa elämää ja tuli ikään kuin annettuna. Kun kyse oli lapsen mittapuulla isoista juhlista, niin kait se väenpaljous oli asia, mikä jäi mieleen. Kun harrastukset olivat liikunnallisia, niin sukujuhlien kuvaelmat jäivät erikoisuutena myöskin mieleeni, hän muistelee.

– Varmaan Seppo-isäni ja hänen Eero-veljensä myötä kiinnostus rupesi kasvamaan ja ajauduin enemmän mukaan. Lapsena olimme hyvin paljon tekemisissä lähinnä kymenlaaksolaisten sukulaistemme kanssa. Omalla tavallaan myös arvostus sukua ja sukulaisia kohtaan on niin ikään vaikuttanut oman kiinnostuksen kasvamisessa, Mänttäri jatkaa.

Hän arvelee, että 1980-luvulla Inkeroisissa pidetyt Niinipuu-lehden postitustalkoot ja sukujuhlien valmistelut olivat sellaisia tapahtumia, joista hän voin katsoa tulleensa  jotenkin mukaan yhdistyksen toimintaan.

– Olisikohan nyt päättymässä kolmas kausi eli kolme olympiadia olen istunut valtuuskunnassa, Mänttäri laskeskelee.

"Valtuuskunnan toiminta liiankin rauhallista"

Hän myöntää oman panoksensa yhdistyksen toiminnassa olleen "hävettävän vähäinen".

– Valtuuskunnan toiminta on tasaista, ehkä vähän turhankin rauhallista. Mutta ideoita, joilla saataisiin sukutoimintaa aktivoitua, on helppo vaatia, kohtuullisen helppo esittääkin, mutta pahuksen vaikea saada toimimaan, hän sanailee.

– Valtuuskunta on kuitenkin osaltaan varmistanut toiminnan olevan kestävällä pohjalla, Mänttäri myöntää.

"Toiminnallisesti tulee aina petrata"

Sukuyhdistyksen tulevaisuuden näkymiä hän pitää taloudellisessa mielessä hyvinä – kiitos Eero Mänttärin toimittaman sukukirjan.

– Toiminnallisesti aina pitää parantaa. Alueellisia tilaisuuksia tulee järjestää enemmän, jos niille vain on kysyntää. Sitä on toki yritetty. Samoin uuden sukupolven mukaan saaminen on kaikessa yhdistystoiminnassa jatkuvuuden kannalta erittäin tärkeää, Mänttäri muistuttaa.

– Sukuun kuitenkin synnytään tai naidaan, joten korostaisin kaikille tulevan Niinipuun merkitystä entisestään meitä yhdistävänä julkaisuna. Luonnollisesti printtilehden ohella se tulee saattaa (toim. huom. painettu lehti on luettavissa verkkosivuilta näköislehtenä) nykypäivän vempaimilla tavoitettavaksi, hän muistuttaa.

 

Lue juttusarjan aiemmat osat:

Juttusarjassa jo julkaistut: Timo Huovila (Kouvola), Jorma Mänttäri (Hämeenkoski), Erkki Mänttäri (Kouvola), Timo Puhakka (Helsinki), Kari-Matti Sahala (Pornainen), Reetta Väänänen (Kuopio), Tiina Nikkinen (Lahti), Marja-Riitta Mänttäri (Kotka), Jarkko Mänttäri (Jyväskylä), Tuomas Mänttäri (Helsinki), Markku Pakkanen (Kouvola) ja Esa Mänttäri (Espoo).

Valtuuskuntaan kuuluvat myös: Atte Helminen (Vantaa) Aila Huovi (Kouvola), Eero Jung (Kotka), Ari Lehtomäki (Kouvola), Auli Makkonen (Hamina), Pekka Mänttäri (Hamina), Kristiina Nivari (Helsinki), Anssi Paasivirta (Helsinki), Sari Riivari (Hamina), Olli Sipilä (Vantaa), Riitta Siren (Espoo), Vesa Wakkari (Nurmijärvi) ja Kaisu Venäläinen (Hamina).