HAMINA Taide yhdistää monella tavalla. – Se sitoo yhteen niin taiteen tekijöitä kuin katsojia, nuorempia ja vanhempia, Mänttärien sukunäyttelyn koordinaattori Marko Wahlström toteaa.
Hän tuo esiin kulttuurin merkityksen myös yhteiskunnan taloudelle. Taide yhdistää myös näyttelyissä käyvää ja taidetta ostavaa yleisöä.
– Tätä vuoropuhelua oma aikakautemme juuri nyt tarvitsee. Iloa ja väriä elämään!
Tänä vuonna Mänttärin suvun taiteilijoiden yhteisnäyttely aloitti sukuyhdistyksen heinäkuisen 90-vuotisjuhlan viettämisen ja toi juhlinnan Kouvolan ohella myös Haminaan.
Näyttelyssä on yhteensä 38 teosta 12 taiteilijalta. Eri kuvataiteen lajit ovat edustettuna monipuolisesti: esillä on eri tekniikoilla tehtyjä maalauksia, veistoksia ja valokuvia.
Osa näyttelyn taiteilijoista on sukunäyttelyn konkareita, osa on nyt tuonut töitään ensimmäistä kertaa suuren yleisön nähtäville. Joukossa on sekä taiteen harrastajia että kuvataiteen ammattilaisia.
Ensikertalaiset esillä
Hattulalaiselle Anu Kaartosalmelle Mänttärien yhteisnäyttely on aivan uusi kokemus. Henkilöstö- ja taloushallinnon työn vastapainoksi hän harrastaa kädentaitoja valokuvauksesta tiffanylasitöihin.
Esillä hänen töitään ei ole ollut aikaisemmin. Hän on toiselta koulutukseltaan tekstiiliartenomi AMK. Nyt esillä on neljä akryyliväreillä puulle maalattua hämäläistä kirkkoa.
– Pyhät kivet, puuhun piirretyt -sarjan kirkot ovat keskiaikaisia hämäläisiä kirkkoja, joiden kiven, tiilen ja rappauksen yhdistelmä viehättää minua, Kaartosalmi kertoo.
– Kolme kirkkoa on nimetty suojeluspyhimysten mukaan, mutta Vanajan kirkko on aikoinaan jäänyt ilman omaa pyhimystä eikä sitä nytkään saa. Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon voidaan yhdistää Anna, Hauhon kirkkoa suojelee Johannes ja Lammin kirkkoa Katariina.
Toinen taidenäyttelyjen ensikertalainen, haminalainen Tiina Lääti, työskentelee varhaiskasvatuksenopettajana, mutta on aikaisemmin työskennellyt myös lähihoitajana ja ahtaajana. Läätin näyttelytyöt ovat betoniveistoksia.
– Näistä betonitöistä ei tule koskaan ihan sellaista kuin mielessä suunnittelee, vaan jokainen muotoutuu käsissä omanlaisekseen.
Ammattilaiset asialla
Kuvataiteilija Leena Linnalaaksolle ja valokuvataiteilija Minna Metsärinteelle kuvataide on ammatti. Molemmille luonto sekä luonnon ja ihmisen suhde ovat keskeisiä teemoja.
Leena Linnalaaksolla on ollut useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa, Japanissa, Sveitsissä ja Virossa.
– Asioiden ja tapahtumien pohdiskelu ja kulkureittien seuraaminen tai niiltä eksyminen tuottavat paljon visuaalista materiaalia, hän kertoo.
– Teokseni ovat näitä ideoita, ajatusten vapaata liitoa. Kuvaan teoksissani sitä hetkeä, kun jokin liikahtaa, muuttuu tai häviää. Tapahtuu jotakin. Toiminta saa aikaan muutoksia, hyvään tai huonoon suuntaan.
Linnalaakson toimija on ihmismäinen olento, joka muistuttaa, että olemme pieni osa tätä valtavaa elonkirjoa, mutta suuri toimija.
– Kuvaan tapahtumia yksityisen ja pienen kautta. Tiedon ja kaiken tapahtuneen keskellä olemme kuitenkin ihmeissämme, mitä tehdä.
Leena Linnalaakso on kehittänyt sanomalehtipaperista tehtyä paperimassaa vuosikausia omiin tarkoituksiinsa sopivaksi.
– Materiaalin keveys antaa mahdollisuuden mittasuhteiden poikkeamilleja erilaisten painoarvojen korostamiselle. Pieni kantaa isoa ja raskasta, kaikki on mahdollista.Jätepaperi antaa tulokulmaa ja mahdollisuuksia ja toisaalta asettaa ehtoja – se on vaativa ja aikaavievä materiaali.
Luonto on keskeisessä osassa sekä Minna Metsärinteen taiteessa että uudessa kokoelmassa, jonka tuotosta osa menee eläinsuojeluun. Minna Metsärinne on lanseerannut yhdessä äitinsä Marketta Metsärinteen kanssa lähinnä saunatuotteisiin keskittyvän Metsärinne-tuoteperheen, jonka kuoseina ovat hänen omat luontokuvansa.
– Luonto on myös erittäin tärkeä voimavara ja energianlähde. Lisäksi erilaiset kummallisuudet ja yksityiskohdat kiehtovat. Valokuvilla pyrin tuomaan esiin sen, mitä ja miten olen maailmaa matkan varrella nähnyt tai miten sitä haluan nähdä. Esillä olevissa teoksissa on mukana häivähdys satumaisuutta, veden liikettä ja luonnon upeutta kaikkiaan, taltioituna niin omalta pihamaalta Sippolasta kuin Verlan tehdasmuseon padolta ja Caprin rantavesistä.
Kokeneita harrastajia
Suurin osa sukunäyttelyn taiteilijoista on kokeneita kuvataiteilijoita, jotka ovat kuitenkin tehneet pääosan työelämäänsä aivan muulla alalla.
Lahtelainen Jorma Kujala kuuluu Mänttärien taidenäyttelyiden konkarisarjaan. Hänelle kuvataide ja kädentaidot ovat tuoneet vastapainoa pankinjohtajan työhön. Hän osallistuu suvun taiteen näyttelyyn jo kuudetta kertaa.
Maalaamisen ohessa Kujalan harrastuksiin ovat lähes koko aikuisiän kuuluneet mieskuorolaulu, eläkkeellä taas myös nuoruuden harrastus puutyöt, erityisesti seinäkellojen rakentaminen eri puulajeista.
Sippolalainen Leena Pousi ehti tehdä 15 vuoden työuran lastenhoitajana ennen oman taidekeramiikkayrityksen perustamista.
Nykyään taide, lähinnä akryylivärimaalaus on enemmän harrastus puutarhanhoidon ja runoilun ohella. Kaikki näyttelyn teokset ovat yrittäjävuosilta.
– Esilläon sekatekniikka, keramiikka ja akryyliväriteokset.
Myllykoskella asuvan Jarmo Liikkasen taideharrastus alkoi vuonna 1987, kun hän liittyi Anjalankosken taideseuraan. Öljyväreillä maalaamisen aloittaneelle Liikkaselle tuttuja tekniikoitaovat myös akvarelli, grafiikka, keramiikka ja paperitaide.
– Nykyisin käytössä kuluvat enitenakryylivärit. Tähän näyttelyyn valitsin naivistisen akryylimaalauksen "Ystäväni/hetki elämää", joka kertoo pienin vinkein nuoruuteen ja kaveriini liittyvää tarinaa. Kaksi muuta teosta on tehtykierrätystä ja maalausta yhdistämällä.
Koko työuransa terveydenhuoltoalalla tehnyt kotkalainen Erja Ukkonen on toiminut viitisen vuotta posliininmaalauksen tuntiopettajana. Näyttelyssä on esillä sekä posliini- että akvarellitöitä.
– Akvarelli- ja posliininmaalausaiheeni ovat yleensä realistisia, usein innoittajana ja apuna käytän valokuvia. Akvarellitöitäni on ollut esillä opiston näyttelyissä, posliinimaalauksia alan julkaisussa.
Myös akvarelli-, öljy- ja akryylimaalausta yli 30 vuotta harrastanut kotkalainen Seija Westman on tehnyt työuransa sosiaali- ja terveysalalla. Hänen töitään on esillä sekä julkisissa että yksityisissä kokoelmissa ja hän on myös osallistunut useisiin yksityis- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa, Virossa ja Italiassa.
– Tähän näyttelyyn asetin akryylimaalaukset, jotka ilmaisevat mielestäni väriä ja valoa. Kuvat ovat tunnelmahakuisia, ihmis- ja eläinaiheita.
Sari Holanti on kouvolalainen taiteen, askartelun ja käsitöiden harrastaja, joka on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin.
Hän maalaa akryyli-, öljy-, guassi-, akvarelli-, pastelli ja sumi-e-tekniikoilla.
Mänttärien yhteisnäyttelyssä häneltä on kolme pastellityötä. Kesän ajan hänellä on myös Kuninkaalliset kissat -näyttely Ranta-Pukin kievarimuseossa Anjalassa.
Luonnon tutkimista linssin läpi
Minna Metsärinteen lisäksi näyttelyssä on esillä myös Maija ja Marko Wahlströmin valokuvia.
Porvoolaisen Maija Wahlströmin näyttelykuvissa on kevään ja kesän 2024 kukkaloistoa.
Mänttärien sukunäyttelyn koordinaattori Marko Wahlström on harrastanut valokuvausta kuusivuotiaasta alkaen. Kuvaaminen on olennainen osa porvoolaisessa kaupunkilehdessä tuottaja–toimittajana työskentelevän Wahlströmin työtä, mutta ympäristön dokumentointi ja luontokuvaus kuuluvat myös vapaa-aikaan.
– Näyttelyssä esillä oleva sarja on syntynyt lomamatkoilla Kreikan Pargassa, matkalla Johanneksen pitäjän Haltiasaareen ja Ahvenanmaan Kökarissa ottamistani kuvista. Kuvaamiseen sopii niin järjestelmäkamera kuin kännykkä.
Mänttärin taiteilijoiden yhteisnäyttely on esillä Haminan kirjastogalleriassa 3.8. saakka. Mänttärin sukutapaamisen pääpaikkana on Kouvolan Myllykoski. Tapahtumia on myös lähiseudulla Liikkalan sukumuseota myöten lauantaina ja sunnuntaina 20.–21.7.
Mänttärin suvun taiteilijoiden yhteisnäyttely Haminan pääkirjaston (Rautatienkatu 8) yhteydessä toimivassa Kirjastogalleriassa 10.7.–3.8. Näyttely on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 11–18. Vapaa pääsy. Näyttely on osa Ars Hamina 2024 -näyttelysarjaa.
>> Näyttelyn kaikki teokset teos- ja tekijätietoineen on julkaistu myös verkkogalleriassa.