LIIKKALA–TUKHOLMA Mänttärin suvun kantaisä Tuomas Abrahaminpoika näki ja koki elämässään paljon. 1600-luvun alkupuolella hän ratsasti nuorukaisena Ruotsin armeijassa 30-vuotisen sodan aikana.

Myöhemmin, vuonna 1668, Tuomas matkusti Kymin kihlakunnan talonpoikaissäädyn edustajana Ruotsin valtiopäiville Tukholmaan.

Reissu Tukholmaan oli vaativa ja haasteita piisasi. Kuoppaiset tiet, vaarallinen merimatka, suurkaupungin sekavuus, vieras kieli ja lopulta rahapulakin. Tuomakselta ei jäänyt raporttia matkastaan, mutta jotain voimme yrittää päätellä eri lähteiden perusteella.

Suuren Rantatien hahmoteltu reitti välillä Helsinki–Virolahti:

Edustajat isoista taloista

Kunkin kihlakunnan talonpojat valitsivat keskuudestaan edustajan valtiopäiville. Edustaja valittiin usein isosta talosta, jollainen Mänttärin ratsutilakin oli. Ajateltiin, että niissä yhden miehen poissaolo ei haitannut tilan töitä kohtuuttomasti.

Vuoden 1668 valtiopäivät alkoivat 9. kesäkuuta ja päättyivät vasta 1. lokakuuta. Koska myös matkat kestivät kauan, Tuomas joutui olemaan pois kotitilalta koko kiireisimmän maatöiden ajan.

Valtiopäivät Tukholmassa ei 1600-luvulla ollutkaan talonpoikien tavoittelema keikka. Päinvastoin.

Ratsun hinta kukkarossa

Tuomaksen valtiopäiväreissun kulut kerättiin Kymin kihlakunnan talonpojilta, kruunulta ei herunut äyriäkään. Hänen matkakassansa lienee ollut noin sata kuparitaalaria, millä olisi saanut vaikkapa ratsuhevosen.

Rahat olivat Tuomaksen mukana kolikkoina, koska ainoa seteleitä jakanut pankki oli vastikään mennyt nurin.

Vielä hankalampi matkaraha olisi ollut Ruotsin sekavan rahajärjestelmän suurin kummajainen, jopa 20 kiloa painava kuparilevy plootu.

Suuren Rantatien hahmoteltu reitti välillä Turku–Helsinki:

Kievarikyyti Turkuun

Tuomas käytti kestikievareiden palveluja reissatessaan ensin Suurta Rantatietä kohti Turkua. Ehkä hän sai myös matkakaverin jonkin toisen kihlakunnan edustajasta.

Kievareita oli parin peninkulman välein, mutta tie oli kuoppainen ja mutkainen. Matkanteko puupyöräisillä jousettomilla hevoskärryillä oli hidasta rytyyttämistä.

Noin viikon päästä Tuomas saapui Turkuun, missä oli silloin viitisen tuhatta asukasta.

Meren yli Tukholmaan

Turun satama oli 1600-luvun lopulla hiljainen. Elettiin Ruotsin sotaisaa suurvalta-aikaa ja kruunu oli pakkolunastanut isot laivat sotakuljetuksiin.

Turusta seilattiin Tukholmaan yleensä pienehköillä purjepaateilla, kuutoilla ja merimatka oli aina vaarallinen. Ehkä Tuomaskin löysi paikan kuutolta ja purjehti sen tuhdolla keinuen Ahvenanmaan kautta Tukholmaan.

Tukholma oli vilkas Pohjois-Euroopan metropoli, jonka satamaan saapuminen oli suuri elämys. Satama vilisi laivoja ja veneitä, rannan kerrostalot seisoivat tiheässä ja Tre Kronor -kuninkaanlinna kohosi uljaana. Tuomas ehti vielä kokea tuon kauniin renessanssilinnan, joka 30 vuotta myöhemmin tuhoutui tulipalossa.

Avajaiset linnassa

Ruotsin valtiopäivillä oli 1600-luvulla neljä säätyä: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Valtiopäivät kokoontui noin joka neljäs vuosi ja edustajia saattoi olla jopa tuhat.

Avajaiset pidettiin kuninkaanlinnan hulppeassa valtakunnansalissa, jossa koko suuri edustajajoukko seisoi arvojärjestyksessä. Aateliset kukkoilivat etummaisina ja kuten on helppo arvata, talonpojat kurkkivat salin perältä.

Ruotsin kuningas Kaarle XI oli vuonna 1668 vasta 13-vuotias ja valtakuntaa hallitsi holhoojahallitus. Varmaankin myös nuori kuningas osallistui avajaisiin ja Tuomaskin hänet kaukaa näki. Pitihän kuninkaan tutustua tehtäviinsä, jotka alkoivat toden teolla jo seuraavilla valtiopäivillä.

Keskustelut på svenska

Kukin sääty kokoontui omissa tiloissaan käsittelemään valtiopäivien asioita. Aatelisto upouudella ritarihuoneella, papisto suurkirkossa ja porvaristo raatihuoneella. Talonpojat vuokrasivat kokouspaikakseen vaatimattoman kiltatuvan. Rakennus, jossa tupa toimi, sijaitsee edelleen Tukholman vanhassa kaupungissa. Nykyisen asuin- ja liikekiinteistön seinään kiinnitetty sinivalkoinen muistolaatta kertoo talonpoikaissäädyn kokoontuneen paikassa aina vuoteen 1775.

Säätyjen keskustelut käytiin ruotsiksi, mistä monet suomalaiset talonpojat eivät ymmärtäneet sanaakaan. He olivat täysin tulkin varassa, eikä heillä aina ollut hajuakaan kokouksen puheenaiheesta. Tuskinpa Tuomaksenkaan ruotsin kielen taito päätä huimasi.

Kun valtiopäivät äänesti asioista, kullakin säädyllä oli yksi ääni. Kolmen säädyn yhteinen kanta riitti päätökseen, muussa tapauksessa kuningas päätti asian. Talonpojat saivat joskus papiston ja porvariston puolelleen aatelisia vastaan, mutta usein käteen jäi vain lisää veroja ja väenottoja.

Suurkaupungin vilinässä

Tukholma oli noin 60 000 asukkaallaan 1600-luvun suurkaupunki. Vanhakaupunki (Gamla Stan) pakkautui Stadsholmenin saarelle. Se oli ahdas, löyhkäävä ja vaarallinenkin, tupaten täynnä taloja, kujia ja ihmisvilinää.

Luokkaerot olivat valtavat ja köyhät sinnittelivät nälkärajalla. Varakkaat keikaroivat silkkihepenissä ja rakensivat palatsejaan Stadsholmenin ulkopuolelle.

Pää pyörällä Tuomas seurasi Tukholman värikästä ja äänekästä elämää, jota eräs ruotsalainen opiskelija kuvasi muistikirjassaan. Härkiä, puukasoja, pesijöitä, talonpoikia, venemiehiä, kantajia, kärryjä, vaunuja, kuskeja, törkyä, vartijoita, sotilaita, marssia, meteliä, trumpetteja, kirkonkelloja, koiria, poikia, piikoja, loputonta ihmisvirtaa ees ja taas.

Kukkaro tyhjänä

Valtiopäivät venyivät ja lopulta Tuomaksen kukkarossa pilkotti pohja. Kenraalikuvernööri Herman Fleming lähetti Tuomaksen rahapulasta kirjeen Kymin kihlakuntaan. Talot joutuivat keräämään vähistä kolikoistaan Tuomakselle vielä yhteensä 10 hopeataalaria, mikä vastasi arvoltaan 30 kuparitaalaria.

Tuomas vei Tukholman valtiopäiville Kymin kihlakunnan anomuskirjelmän, josta hyväksyttiinkin ehtoollisviinin hankinta Sippolan uudelle kappelikirkolle.

Viinin ostoon korvamerkittiin neljä tynnyrillistä veroviljaa. Viini oli kallis tuontitavara, jota rahvas sai harvoin siemailla. Hyvä jos tilkkasen ehtoollisella.

Takaisin Liikkalaan

Lokakuussa 1668 Tuomas Abrahaminpoika pääsi vihdoin pitkälle syksyiselle kotimatkalle.

Perillä Liikkalassa Mänttärin tuvan penkillä Tuomas huokaisi helpotuksesta. Hän ei varmaankaan ollut hinkunut valtiopäiville, mutta hoiti vaativan luottamustehtävänsä mallikkaasti.

Kyselijöille Tuomas haasteli reissustaan – kuninkaanlinnasta, koppavista aatelisista, kaupungin vilskeestä, merimatkasta ja kukaties mistä. Maailmanmiehen maine kasvoi kohisten, eikä syyttä.

>> Niinipuu-lehden 30-vuotisen taipaleen kunniaksi lehden historian ensimmäinen lukijamatka Tukholmaan järjestetään “Tuomas Abrahaminpojan jalanjäljillä” ensi lokakuussa. Lue lisää matkaohjelmasta tästä.