KOUVOLA, MYLLYKOSKI – Tiesin, että äidinisäni kuuluu Brandstaka–Pukkila-sukuun, mutta nyt selvisi, että äidinäitikin on samaa sukua, Tarja Huovila sanoi tutkiessaan Pihlhjerta Knaappisuku ry:n sukuluetteloa Myllykoskella Kouvolassa viime heinäkuussa järjestetyillä sukumessuilla.

Hänellä on itsellään monisteversiot pappansa suvusta (Husgafvel).

– Sain aika nuorena lukea Kaari Utrion kirjan Vehkalahden neidot -kirjan.

Romaani perustuu Husgafvelin sukuun, joka on keskiajalta periytyvä vehkalahtelainen rälssivapautta nauttinut knaappisuku.

– Itse kuulun suoraan aateloituun Husgafvel-sukuun, hallituksen jäsen Marijo Honkonen Pihlhjerta Knaappisuku ry:stä kertoi.

Vehkalahden knaappisuvut – Brandstaka–Pukki, Husgafvel ja Pihlhjerta – muodostavat merkittävän sukukokonaisuuden. Knaappi (knaapi) on etuoikeuksin varustettua sotilasta tarkoittava saksalaisperäinen nimitys.

– Knaapit ovat vartioineet kyliä ja taloja, Honkonen jatkoi.

Geneettinen sukututkimus (DNA) on paljastanut Tarja Huovilalle mielenkiintoisia yhteyksiä.

– Jossain geeneissä on ollut kiinnostus lännen kuninkaallisiin. Nyt näyttäisi siltä, että Hollannin nykyinen kuningas olisi samaa sukua, hän naurahti.

Alankomaiden kuningas Willem-Alexanderin yksi sukulinjoista ulottuu Suomeen, Vehkalahdelle, nykyisen Haminan alueelle. Kuninkaan suomalaiset sukujuuret selvitti sukututkija Kim Sjöström tutkimusartikkelissaan vuonna 2011.

Mistä tulet, minne menet -sukututkimustapahtuman messuilla Kouvolan Myllykoskella esittäytyi yhteensä 14 toimijaa.

DNA-testit helpottavat tiedonsaantia

Mikä sukututkimuksessa kiehtoo?

– Sitähän sanotaan, että kun tietää omat juurensa, niin tuntee itsensä paremmin ja mistä oikein tulee. Se pitää monesti paikkansa, Honkonen tuumasi.

Hänen mukaan sukututkimukseen voisi käyttää vaikka kuinka paljon aikaa, kun siihen kerran hurahtaa.

– Nykyisin DNA-testit helpottavat tiedonsaantia ja sitä kautta voi päästä tapaamaan ihmisiä. Tämä houkuttelee yhä nuorempia.

Nuorten innostus näkyy myös Pihlhjerta knaappisuku ry:n toiminnassa.

– DNA-tutkimus on helpompi tapa rakentaa omaa sukupuuta, kun ei tarvitse lähteä tutkimaan kirkonkirjoja arkistoon.

Tietoliikenneinsinööri (B.Sc) ja ICT-konsultti Simo Lindberg aloitti oman sukututkimuksensa vuonna 2010. – Digitaalisaation myötä yhä nuoremmat ovat kiinnostuneita juuristaan, Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen varapuheenjohtaja kertoi.

Digitalisaatio lisännyt nuorten intoa

Innostus suku- ja historiatutkimukseen näkyy Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry:n (SSHY) jäsenmäärässä, joka jatkaa tasaista kasvuaan.

– Yhdistyksen kuvatietokannassa on jo noin 11 miljoonaa asiakirjaa ja lisää tulee koko ajan. Ruotsalaisilta ja amerikkalaisilta saamme koko ajan enemmän ja enemmän yhteydenottoja, hallituksen varapuheenjohtaja Simo Lindberg kertoi.

– Kansallisarkistossa pääsee 1860-luvulle, kun meidän tietokanta ulottuu jopa vuoteen 1924 eli sadan vuoden päähän.

Yhdistyksessä on lähes 33 000 henkilöjäsentä. Myös nuorempien innostus sukututkimusta kohtaan näkyy yhdistyksessä.

– Meillä on niin nuoria kuin iäkkäämpiä jäseniä. Digitalisaatio on lisännyt kiinnostusta omien sukujuurien tutkimiseen, hän kertoi.