HAMINA Vuodet 1917–1918 olivat piinaavaa aikaa Metsäkylässä. Kylä eli ensin punaisten valan aikaa. Myöhemmin valkoiset valtasivat alueen.
Punaisten johtotehtävissä toimi isoisäni Vihtori Ståhlbergin renki Artturi Toivonen. Eräänä päivänä hän tuli Vihtorin luo ja kehotti piilottamaan kaiken ylimääräisen viljan, sillä huomenna tulisivat punaiset hakemaan kaiken ylimääräisen viljan pois.
Yhdessä valkoinen Vihtori ja punainen Artturi säkittivät ylimääräiset viljat ja piiloittivat ne kaukaiseen latoon heinien alle. Myöhemmin Artturilta kysyttäessä, miksi hän tämän teki hän sanoi: ”Tässä talossa on ollut hyvä olla.”
Tuli seuraava aamu ja Artturi toisen miehen kanssa tuli tarkastamaan onko talossa ylimääräistä. He ajoivat pihalle aitan eteen kieseillä ja sisälle mentyään totesi kaverilleen: ”Minähän sanoin, ettei tässä talossa mitään ylijäämää ole.”
"Vilho se ratsastaa rengillä"
Artturi oli kodissani hyvin pidetty henkilö. Kerrotaan, että läheisessä huvilassa olleet pojat tahtoivat ratsastaa pellolla hevosella. Siellä olivat Artturi ja setäni Vilho sekä huvilan pojat. Kaikki tahtoivat hevosen selkään, mutta sinne he eivät mahtuneet. Artturi ratkaisi pulman ottaen Vilhon harteilleen ja pojat hevosen selkään. Kohta ratsastajat totesivat: ”Vilho se ratsastaa rengillä.”
Myöhemmin valta vaihtui valkoisille ja he ottivat Artturin kiinni Vihtorin kodin luona. Artturi oli pyytänyt lupaa saada käydä Vihtorin talossa, mutta siihen ei suostuttu. Hän kohtasi matkansa pään maantien varressa ison katajan luona. Paikkaa kutsutaan Veripelloksi.
Meille Vihtorin jälkeläisille käydessämme Haminan Myllykylän hautausmaalla kerrottiin, että Artturin hauta on hautausmaan aidan ulkopuolella. Siellä kävimme isoäidin kanssa viemässä kukkia hautojen laittopäivänä.
Muistan suunnilleen missä hauta on, mutta en tarkkaa sijaintia. Veisin kukan Artturille, jos paikan muistaisin. Jatkaisin mammani Iidan tapaa jos lapsena olisin paremmin muistiini tallentanut paikan. Hauta on Myllykylän hautausmaan itäisellä puolella aidan kiviaidan ulkopuolella.
Isoisä piilotteli Hirvihaudan luolassa ystäviensä kanssa
Isoisäni Vihtori Ståhlberg oli Emil Lautalan ja Husulan miehen, jonka nimeä en muista, kanssa piilossa Hirvihaudan luolassa kovimpien taistelujen aikana. Hilma Lautala ja isoäitini Iida Ståhlberg veivät päivittäin heille ruokaa.
Miehistä joku haki sen maantienvarresta. Kerran, kun naiset olivat palaamassa kotiin, niin he huomasivat kahden miehen tulevan kauempana samaa tietä pitkin kuin he aikaisemmin. Miehillä oli punaiset nauhat käsivarsissa. Naiset menivät kiireesti kohdalla olevaan latoon piiloon.
Miehet tulivat ladon vierelle, sytyttivät tupakat ja toinen sanoi: ”Mennään latoon.” Toinen taas tahtoi jatkaa matkaa. Naiset vapisivat ladossa ja heidän onnekseen matkanjatkajan mielipide voitti.
Isoäitini kertoi, että oli onnea, kun miehet eivät latoon tulleet, sillä silloin he olisivat ottaneet selvää naisten matkasta ja lähteneet etsimään heidän miehiään.
Isoäidin veli haudattiin elävänä suohon Kouvolassa
Isoäitini Iidan veli oli myös kapinan uhri. Hän eli poliisi ja maanviljelijä Vihtori Nopanen koki kohtalonsa Kouvolassa, jossa punaiset puhkaisivat hänen silmänsä ja elävänä hautasivat suohon.
Häneltä jäi vaimo ja kaksi pientä tyttöä. Vaimo sairastui myöhemmin, kuten myös toinen tyttäristä, ja he kuolivat nuorina. Tyttäristä Kaarin eli vanhuuteen asti, mutta häneltä ei jäänyt omia lapsia. Näin katkesi Vihtori Nopasen suvun jatkuminen hänen kohdaltaan. Vihtori Nopanen toimi poliisina Kotkassa. Vaimo Olga Brunilan hän löysi Kuutsalon saaresta Kotkan edustalta.
Molempien uhrien haudoilla kävimme samalla hautausmaakäynnillä. Mietin usein heidän kohtaloitaan. Miksi tämä kaikki tapahtui? Tarvittiinko tämä taistelu meidän tulevaisuutemme takia.
Kirjoittaja on Mänttärin Sukuyhdistyksen kuopiolainen valtuuskunnan jäsen.
(Artikkelia päivitetty 24.4. kello 19.55: juttuun on lisätty Vihtori Ståhlbergin, Emil Lautalan ja Husulan miehen piileskely Hirvihaudan luolassa.)
