SIPPOLA–HAMINA Mänttärin Sukuyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Anssi Paasivirta kertoo olleensa keväällä 1965 sattumalta isänsä mukana, kun tämä oli neuvottelemassa peltojen vuokrauksesta erään Sippolan kirkonkylän talon pihalla.
– Oli lämmin maaliskuinen lauantai-iltapäivä. Istuimme talon pihasaunan päädyssä olevilla halkomispölkyillä. Talon isäntä alkoi kertoa millaista elämä oli sisällissodan aikana ja varsinkin siitä, miten hän oli valkoisten ja hänen veljensä punaisten puolella, Paasivirta muistelee.
Talon isännän kertomuksen mukaan molemmat veljet kävivät toisiltaan salaa hakemassa ruokaa äidiltään. Hän kurkki samalta saunan nurkalta nähdäkseen, ettei vain veli ollut juuri silloin samoilla asioilla.
Isäntä totesi myös, että hän ei ollut varma, olisiko hän ampunut veljensä, jos olisi nähnyt. Sippolaisisäntä kertoi myös lähikylissä olleista vankileireistä.
– Tuossa keskustelussa ei selvinnyt, mistä syystä veljekset olivat eri leireissä. Sellaista vain tapahtui. Se selvisi, että myöhemmin veljekset olivat saaneet asiat sovittua, Paasivirta jatkaa.
Paasivirralle lapsuuden keskustelu tuli välittömästi mieleen, kun ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeissa hän luki tarjolla olevat aiheet.
– Tiesin kyllä sekunnissa, että valitsen aiheen ”Kevään 1918 tapahtumat Suomen historiassa”. Oli helppoa kirjoittaa ylioppilasaine, kun oli oppikirjaa syvempää tietoa. Siitä sain vahvan laudaturin, hän kertoo.
K.V. Paasivirta pelasti nuoren kyläläisen hengen
Ylioppilaskirjoitusten aikaan Paasivirta muisti ikään kuin taustatietopankkinaan myös toisen erikoislaatuisen tapahtuman.
– Kotikylässäni Sippolan Hirvelässä keväällä 1918 nuori kyläläinen August Aholainen oli jäänyt kiinni, kun oli varastanut punaisten elintarvikehuoltoa varten tavaraa Kirin yksityiskaupasta Hirvelästä.
Valkoiset päättivät teloittaa Augustin välittömästi. Teloituspaikaksi valittiin pellonniska lähellä Paasivirran kotitilaa.
– Aholainen oli huutanut hädissään, että hakekaa vanha Paasivirta. Hän tarkoitti isäni isää K.V. Paasivirtaa (ent. Hellström), joka oli kylän kansakoulun opettaja ja entinen valtiopäivämies. K.V. oli haettu paikalle ja hän oli kuulemma todennut, että teillä ole mitään oikeutta teloittaa Augustia. Jos hän on tehnyt väärin, niin asia pitää käsitellä laillisessa tuomioistuimessa. Niin August säilytti henkensä, Paasivirta kertoo.
Kakuilla hyvitettiin hengenpelastusta
Tapaus tuli Paasivirran tietoon erikoisen sattuman kautta hänen asuessaan oppikouluaikanaan viikot koulukortteerissa Haminassa.
– Isäni Mauno oli kerran käymässä Haminassa ja poikkesi myös Aholaisen konditorialiikkeeseen. Hän osti pullaa ja pipareita. Kun hän oli maksanut ostoksensa tuli Lyyli Aholainen, Augustin puoliso, ja ojensi sanaakaan sanomatta täytekakkulaatikon isälle, hän kertoo.
– Ulos tultuamme ihmettelin isälleni, että olitko tilannut kakun etukäteen. Isän oli tuolloin pakko kertoa kakkutapahtuman tausta. Aina kun Paasivirran talon isäntäväestä joku kävi Aholaisen konditorialiikkeessä, tuo kakkuseremonia toistui samanlaisena. Ilmeisesti kysymyksessä oli kiitos Augustin hengen pelastamisesta.
Paasivirran isä oli sisällissodan aikaan vasta 11-vuotias, joten hänellä ei ollut henkilökohtaista muistikuvaa tapahtumista.
– Tarkennetun kuvauksen tapahtumista sain tädiltäni Kerttu Sarkiolta (o.s. Paasivirta), joka oli August Aholaisen ikä- ja koulutoveri. He olivat noiden tapahtumien aikaan parikymppisiä.
