KOUVOLA, LIIKKALA 1700-luvulla ei ollut internetiä eikä TripAdvisorin suosituksia. Miten ihmiset osasivat suunnitella matkojaan Ruotsin valtakunnassa? No, löytyi siihen silloinkin apua.

Ruotsalainen insinööri Georg Biurman (1700–1755) julkaisi vuonna 1742 matkaajille opaskirjan ”Vägvisare uti Svea- och Göta Riken samt Stor-Förstendömet Finland” (Matkaopas Svean ja Göötanmaan sekä Suomen suuriruhtinaskunnan kaikkiin kaupunkeihin ja nimettyihin paikkakuntiin).

Biurmanin opaskirjaan on merkitty Suomenkin kestikievareita ja niiden välimatkoja. Siitä löytyy myös virallisia sääntöjä, jotka liittyivät kestikievareihin ja maanteillä liikkumiseen. Esimerkiksi metelöinnistä tai muusta tierauhan häiritsemisestä oli määrätty 20 hopeataalarin sakko, joka jaettiin tasan ilmiantajan ja lähimmän kirkon köyhien kesken.

Kartta neuvoi. Georg Biurmanin Vägvisare-matkaopas opasti Svean ja Göötanmaan sekä Suomen suuriruhtinaskunnan kaikkiin kaupunkeihin ja nimettyihin paikkakuntiin.

Liikkala tärkeän reitin varrella

Vain muutama itäisen Suomen paikkakunta sai kunnian tulla mainituksi Biurmanin oppaassa. Yhtenä harvoista on Mänttärin suvun alkukylä Liikkala.

Oppaan kartasta näkee, että Liikkalan (Lyckäle) kestikievari sijaitsi Haminasta Kelttiin (Kiältis) johtavan tien varrella. Tämä tie yhdisti kaksi suurempaa tietä, rannikolla kulkeneen Suuren Rantatien ja nykyisen valtatie 6:n paikkeilla olleen Ylisen Viipurintien.

Liikkalan kautta mennyt tie oli tärkeä reitti. Sitä pitkin kulki varmaankin sotilaita, viranomaisia, säätyläisiä, opiskelijoita, talonpoikia, kauppiaita, kerjäläisiä ja muuta kirjavaa porukkaa. Osa hevoskyydillä, osa jalkapatikalla. Talonpojat hakivat Haminasta suolaa ja tupakkaa, jota laivat olivat satamakaupunkiin tuoneet. Haminaan puolestaan vietiin tervaa.

Kestikievareiden välimatkat on Biurmanin oppaassa ilmoitettu peninkulmina (mil), joka oli 10,688 kilometriä. Esimerkiksi oppaan sivulta 44 näkee, että Keltin ja Viialan (Vihale, nykyisin Myllykoski) kievareiden väli oli 1,5 peninkulmaa, Viialasta Liikkalaan 1,75 peninkulmaa ja Liikkalasta Haminaan 1,75 peninkulmaa. Jos taas matkasi Keltistä Lappeenrannan suuntaan, oli kievareita Kaipiaisissa, Marttilassa (Taavetti) ja Toikkalassa.

Kestikievariasetus sääteli toimintaa

Liikkalan kestikievari palveli matkaajia Aholanmäentien varrella nykyisen Eeron talon paikkeilla. Kievaritoimintaa oli ainakin vuodesta 1729 alkaen, jolloin Yrjö Ristonpoika sai oikeudet majatalon pitoon.

Vuoden 1734 kestikievariasetuksen mukaan kievarissa tuli olla sali, kamarit, talli ja vaunusuoja. Oli oltava liinavaatteet, elintarpeita, kahta lajia paloviinaa, olutta ja kaljaa sekä ruokaa hevosille. Käytännössä kievareiden varustelu vaihteli paljon ja osa oli hyvin vaatimattomia. Pöytään saatettiin löytää vain kova leivänkannikka ja oljet lattialla saivat hoitaa liinavaatteiden virkaa.

Liikkalan kestikievarin omat hevoset eivät riittäneet kyyteihin, vaan tarvittiin kylän talonpoikien apua, niinsanottua hollikyytiä. Kyyditysvelvollisesta talosta oli talon koon mukaan yhden tai useamman miehen ajopeleineen oltava 3–4 päivää kerrallaan hollilla kievarissa.

Viranomaiset saivat ilmaisen kyydin, muut maksoivat taksan mukaan. Kyyti hoidettiin seuraavaan majataloon ja odotusaika sai olla korkeintaan kaksi tuntia. Tiet olivat usein kuoppaisia ja jousettomat hevoskärryt tärisivät ja pomppivat. Monesti talvikyyti rekikeleillä sujuikin nopeimmin ja mukavimmin.

Vanha matkaopas. Georg Biurmanin opas julkaistiin vuonna 1742. Kuvassa oppaan kansilehti.

Liikkalan kestikievari toimi päämajana

Biurmanin matkaoppaan ensimmäinen painos tehtiin vuonna 1742, joten oppaan kartassa on vanhat rajat, joissa Liikkala kuuluu vielä Ruotsiin. Turun rauhassa vuonna 1743 raja vedettiin Kymijokeen ja Liikkala joutui osaksi Venäjää.

Vaikka viimeinen painos opaskirjasta otettiin vuonna 1776, siinä on edelleen sama kartta vanhoine rajoineen. Kartta oli suurella vaivalla kaiverrettu kuparilaatalle, eikä sitä viitsitty mokomien pikku rajamuutosten vuoksi tehdä uudelleen.

Varsinkin 1700-luvun sotavuosina rajan lähellä ollut Liikkalan kievari ja koko kylä kokivat kovia. Vuoroin Ruotsin, vuoroin Venäjän sotilaat karauttivat pihaan ja tuskin kysyivät laskua, kun jotain mukaansa haalivat. Kun Ruotsin kuningas Kustaa III aloitti vuonna 1788 sotahölmöilyn Venäjän Katariina Suurta vastaan, hän piti joukkoineen leiriä Venäjän puolella Liikkalassa.

Hienostelevalla kuninkaalla lienee ollut oma luksusteltta, mutta armeijan ylipäällikkö kenraali Carl Gustav Armfelt piti päämajaa Liikkalan kestikievarissa. Kukaties Kustaakin käväisi jonain päivänä kurkkaamassa miltä kievarissa näytti ja istahti hepeneissään penkin päähän parille huikalle.

Välimatkat. Etäisyydet kestikievareiden välillä oli kerrottu matkaoppaassa peninkulmina.

Junat vähensivät kestikievareita

Liikkalan kievari näkyi matkaoppaissa myös 1800-luvulla, kun koko Suomi Haminan rauhan jälkeen kuului Venäjään.

Rautateitä alkoi Suomessa valmistua 1860-luvulla ja vuonna 1870 avattiin junarata Helsingistä Pietariin. Se tehtiin kauemmas rannikosta Riihimäen ja Kouvolan kautta, koska pelättiin, että engelsmannit pommittaisivat sen muuten tuusan nuuskaksi.

Junien lisääntyvä puksutus vähensi kestikievareiden tarvetta, mutta osaa niistä tarvittiin edelleen. Liikkalan kievari mainitaan esimerkiksi vuonna 1878 ilmestyneessä B.A. Lindemanin matkaoppaassa. Sen mukaan kievarissa oli hollilla 12 hevosta ja sieltä sai kyydin moneen eri suuntaan, nyt myös suoraan Korkeakoskelle.

Kirjoittajan isoisä Anton ja isä Veikko olivat lähtöisin Liikkalan kestikievarin talosta. Anton muutti perheineen vuonna 1927 omaan taloon Liikkalan VPK:ta vastapäätä ja perhe vaihtoi sukunimensä Keskiivarista Vainioksi.

Vuonna 1899 avattu Hamina–Inkeroinen-junarata vähensi osaltaan Liikkalan kievarin tarvetta, eikä toimintaa liene ollut enää itsenäisen Suomen aikana. Joka tapauksessa kestikievari oli yksi värikäs palanen Liikkalan monella tavalla mielenkiintoista historiaa.

Vinkki: Tässä jutussa mainitut vanhat matkaoppaat löytyvät Kansalliskirjaston julkaisuarkistosta verkkosivulta www.doria.fi. Ne ja paljon muuta mielenkiintoista voi ilmaiseksi ladata omalle koneelleen.