KOUVOLA, MYLLYKOSKI Äitimme Raija Tellervo Mänttäri syntyi 21.7.1930 Säkkijärvellä kyläseppä Eino ja emäntä Hilma Nikusen perheeseen. Hän kuoli 95-vuotiaana 19.10.2025 hoivakodissa Kouvolan Myllykoskella.

Raijalla oli elossa kolme vanhempaa sisarta ja Raijan jälkeen perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa. Lapsuutta varjosti sota ja perhe joutui kahdesti lähtemään kotoaan evakkoon – Merikarvialle ja Sippolaan.

Isänsä kanssa Raija ehti tehdä maataloustöitä sotatoimialueella Säkkijärvellä ja siitä johtuen hänelle myönnettiin veteraanitunnus. Keskikoulun Raija kävi Inkeroisten yhteiskoulussa ja avioitui maanviljelijä Aake Mänttärin kanssa vuonna 1951. Liikkalan Pajulan talon emäntänä hän koneellisti ja laajensi tilaa.

Raijalle ja Aakelle syntyi kolme poikaa eli Jari, Aki ja Jakke, joiden kouluttautumista Raija kannusti voimakkaasti. Tilan siirryttyä jälkipolville ja Aaken kuoltua vuonna 2001 Raija asui vielä kymmenisen vuotta Pajulassa ja muutti Inkeroisiin palvelutaloon noin 15 vuodeksi sekä myöhemmin Myllykoskelle hoivakotiin.

Raija Mänttäri toimi Mänttärin Sukuyhdistyksen valtuuskunnassa vuosina 1964–1988 ja johtokunnassa vuosina 1964–1988, josta puheenjohtajana vuosina 1977–1988.

Pidetty ja kunnioitettu eri tehtävissään

Äitimme osallistui laajasti yhteiskunnalliseen toimintaan, mistä esimerkkejä ovat Sippolan ja Anjalankosken kaupunginvaltuusto ja -hallitus, kaupunkiliiton hallitus, presidentin valitsijamies, Mänttärin Sukuyhdistys (kunniajäsen), seurakunnan luottamustehtävät, veteraanijärjestön hengellinen jaosto sekä Marttaliitto.

Kaikissa tehtävissään hän oli pidetty ja kunnioitettu, mikä näkyi siinä, että hänet valittiin usein puheenjohtajan rooliin.

Raija oli hyvin luova ja idearikas henkilö, jolle kirjoittaminen ja puheiden pitäminen olivat rakkaita harrastuksia.

Hänen kirjallisesta tuotannostaan esimerkkejä ovat Marttaliiton johtohenkilö ja puolestapuhuja sekä Reitkallin puutarhakoulun perustaja Alma Forsténin (1858–1931) elämäkerta, monet Mänttärin sukujuhlilla esitetyt historialliset näytelmät, Liikkalan kansakoulun ja vapaapalokunnan historiikit sekä lukuisat runot ja artikkelit lehtiin ja kirjoihin.

Neuvottelija ei juuri koskaan jäänyt toiseksi

Äitimme oli myös suosittu puhuja ja runonlausuja erilaisissa tilaisuuksissa, joista mainittakoon sukujuhlat, Vonteenin valssi Sippolassa, metsästysseuran iltamat, marttojen tilaisuudet ja lukuisat muut juhlatilaisuudet. Raija myös matkusteli ahkerasti Aaken kanssa.

Opimme tuntemaan äitimme optimistisena ja kannustavana luonteena, joka otti haasteet vastaan tyynesti ja ratkaisuhakuisesti. Raija oli myös erinomainen neuvottelija, joka ei juuri koskaan jäänyt toiseksi hänelle itselleen tai hänen perheelleen tärkeässä asiassa. Hänen viljelemänsä huumori vapautti monia kiperiäkin tilanteita. Raija oli aina kiitollinen hyvästä elämästään ja jälkikasvustaan.

Raijan toivomuksesta hänet on siunattu haudan lepoon perhepiirissä.

Raijan kirjoittama runo Suru päättyy sanoihin "Keralla rakkaittemme me voimme luoksesi tulla, Meille kaikille tykönäsi paikka parhain on varattu Sulla."

Kirjoittaja on Raija Mänttärin poika.