Sadannen kerran verta luovuttanut kangasniemeläinen Sari Jokiniemi (13414) ehdottaa Mänttärin sukuyhdistykselle oman verenluovutusryhmän perustamista. Oman äidin sairastuminen ja puolentoista vuoden taistelu elämästä kaksi vuosikymmentä sitten sysäsi Jokiniemessä liikkeelle innon verenluovuttamiseen.

Sari Jokiniemi on luovuttanut verta jo sata kertaa 20 vuoden aikana.  ”Verenlaskijana” toimi tällä kertaa sairaanhoitaja Raili Maukonen.Sari Jokiniemi on luovuttanut verta jo sata kertaa 20 vuoden aikana. ”Verenlaskijana” toimi tällä kertaa sairaanhoitaja Raili Maukonen.

– Veritankkaukset mahdollistivat äidilleni elämisen arvoisen elämänlaadun raskaista hoidoista huolimatta, vaikkei niillä hänen elinpäivät lisääntyneetkään.

Jokiniemi on kuullut sanottavan, että poisnukkuneiden läheisten muistoa voi vaalia parhaiten auttamalla muita.

– Verenluovutus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden auttaa ilman rahallista panostusta täysin tuntemattomiakin ihmisiä.

Ehdotus juuri oikeana päivänä

Ajatus Mänttärin suvun omasta verenluovutusryhmästä nousi esiin Keski-Suomen Mänttäreiden maakunnallisessa sukutapaamisessa 14. kesäkuuta.

– Hyvin spontaanisti avasin sanaisen arkkuni kantta asiassa, jonka koen itselleni hyvin, hyvin tärkeäksi. Siihen kun avautui mahdollisuus suvun päämiehen tiedustellessa uusia ideoita.

Vasta jälkeenpäin Jokiniemi huomasi veripalvelun nettisivuilta, että juuri tuolloin vietettiin Kansainvälistä Maailman Verenluovuttajien Päivää.

– En todellakaan tiennyt asiasta etukäteen mitään.

VeriRyhmä on verenluovutusryhmä, jonka voi perustaa kuka tahansa. Ryhmän jäsenet voivat tulla verenluovutukseen yhdessä tai yksittäin tuomaan korvaamatonta apua useammallekin potilaalle.

Jokiniemi toivoo sukuyhdistyksen hallituksen ottavan harkintaan suvun oman verenluovutusryhmän perustamisen.

Sadas kerta ei ihan kommelluksitta

Viime maanantai oli merkkipäivä Jokiniemen verenluovuttajan uralla, sillä silloin hän kävi Jyväskylässä veripalvelun toimistossa luovuttamassa verta sadannen kerran.

Aivan suunnitelmien mukaan ei sadas luovutuskerta sujunut, sillä neula pomppasi kesken kaiken paikoiltaan ja verta suihkusi toimiston lattiallekin.

Uuttera verenluovuttaja olisi ollut valmis aloittamaan uuden pussin täytön, mutta tällä kertaa käsivarsi käärittiin siteeseen ja luovuttaja ohjattiin nauttimaan joka tapauksessa hyvin ansaitsemiaan luovutuskahveja.

Yllätyksellisestä episodista huolimatta Jokiniemi teki saman tien kalenterimerkinnän seuraavasta luovutuskerrasta. Auttamisen halu ei horju.

– Koen suurta iloa olla auttamassa ja ehkäpä jopa pelastamassa jonkun tuntemattoman ihmishengen.