KUOPIO Kunnallisneuvos Matti Evert Mänttäri kuoli 91-vuotiaana Kuopiossa 3.9.2024 pitkään sairastettuaan. Hän oli syntynyt Sippolassa Kymenlaaksossa 20.3.1933.
Perheeseen kuuluivat isä Evert, äiti Saimi (o.s. Immonen), isoveljet Olli ja Paavo sekä pikkusisko Helka. Isä nimitettiin Osuusliike Torkkelin toimitusjohtajaksi Viipuriin, jonne perhe muutti ennen sotia. Talvisodan syttyessä perhe joutui muuttamaan Helsinkiin, josta palasi Viipuriin jatkosodan aikana.
Vuonna 1947 Evert Mänttäristä tuli Kuopion osuusliikkeen toimitusjohtaja ja perhe muutti Kuopioon, perheen äidin Saimin kotikaupunkiin. ”Isä oli vahva, äiti oli hellä. Tunsimme olevamme rakkauden ympäröiminä.”
Matti Mänttäri meni Kuopion yhteiskouluun, mikä vaikutti ratkaisevasti koko loppuelämään. Hän oli ollut pikkupojasta asti ihastunut Aleksis Kiven kauniiseen ilmaisuvoimaiseen kieleen. Äidinkielen opettajana toimi kirjailija Jorma Korpela. Teinien valtakunnallisessa kilpailussa vuonna 1952 Mänttäri tuli toiseksi kirjoittamallaan modernistisella novellilla. Kouluvuosien päätteeksi vuonna 1954 hän kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa laudaturin aiheesta "Lyriikkaamme kultajyviä". Hän harrasti runonlausuntaa esiintyen muun muassa Hannes Kolehmaisen patsaan julkaisutilaisuudessa vuonna 1953 sekä asevelvollisuusaikanaan armeijan tilaisuuksissa. Hän opiskeli Helsingin opettajakorkeakoulussa ja yliopistossa. Työuran hän teki opettajana jääden eläkkeelle Pohjois-Savon ammattikoulun äidinkielen lehtorina.
Jo lukion viimeisellä luokalla Matti löysi elämänsä rakkauden Pirkon, jonka kanssa solmi elinikäisen avioliiton vuonna 1956. Perheeseen syntyi neljä lasta. Keskinäinen rakkaus sekä lapset olivat valinnoissa etusijalla ja kaikki kesät vuodesta 1964 lähtien perhe viettikin tiiviisti kesämökillä Tuusniemellä. Kaksoispojista toinen, Janne, sairastui leukemiaan kuollen vuonna 1969, mikä vaikutti merkittävästi koko loppuelämän ajan. Pariskunta toimi myöhemmin lapsisyöpäpotilaiden asioissa.
Lasten kasvaessa Mänttäri päätti lähteä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin ja hänet valittiin Kuopion kaupunginvaltuustoon vuonna 1977. Aatteellisesti hän edusti ihmisläheistä sosiaalipoliittista ajattelua. Kunnallispolitiikassa hän teki harvinaisen pitkän uran ollen myös valtuuston puheenjohtajana sekä kaupunginhallituksessa. Hänet valittiin kaupunginvaltuustoon vielä 75-vuotiaana vuonna 2008 ja hän päättikin uransa Kuopion pitkäaikaisimpana valtuutettuna vuonna 2012. Hän vaikutti moniin asioihin muun muassa koulutus- ja kulttuuripolitiikassa. Vanha Viipurin kaupunki oli tehnyt aikanaan kansakoulupoikaan lähtemättömän jäljen, minkä ansiosta myös historianopettajan koulutuksen käynyt Mänttäri oli aikuisena vaikuttamassa muun muassa Snellmanin kotitalon ja Kaupunginhotellin puurakennuksen (nykyään osa hotelli Puijonsarvea) säilyttämiseen. Hän edisti Savonia-kirjallisuuspalkinnon perustamista ja olikin pitkään mukana palkintoraadissa.
Lapsuusperhe oli isänmaallinen ja 10-vuotiaana Mänttäri marssi sotilaspoikana paraatissa Viipurissa. Kiihkottoman isänmaallisena hän 77-vuotiaana sai kenraalin rinnalla olla Kuopion edustajana vastaanottamassa puolustusvoimain itsenäisyyspäivän paraatia. Kodin perintönä vaikutti myös vakaa uskonnollisuus. Hän toimi pitkään muun muassa kirkkovaltuustossa.
Nuorena Mänttäri oli urheilullinen ja 15-vuotiaana hän voittikin koulujen välisessä kilpailussa kolmiottelun. Penkkiurheilijana hän oli jo nuorena Kuopion Palloseuran (KuPS) kannattaja. Arkiliikunta säilyi päivittäisenä läpi elämän. Hän harrasti myös näyttelemistä. Lukioaikaan hän näytteli teatterin nuorisolinjalla Rauni Mollbergin ohjauksessa muun muassa Jeesusta Pär Lagerkvistin näytelmässä "Antakaa ihmisen elää". Akateemisen näytelmämestaruuden Mänttäri voitti opettajakorkeakoulun ryhmässä vuonna 1957 Pentti Siimeksen ohjauksessa yhdessä tulevan ammattinäyttelijä Stig Fransmanin kanssa. Mielen eri tunnot ja kielen monipuoliset liikkeet olivat hänen ajattelulleen keskeistä. Hän kirjoitti vähintään satoja lyhyitä juttuja, kuten pakinoita muun muassa Viikko-Savoon ja Uutis-Kukkoon sekä puheita erilaisiin tilaisuuksiin. Myös viipurilaisuus säilyi elävänä ja tärkeänä, vaikka hänestä tuli kuopiolainen kaapunnin poika.
Matti sai iloita kasvavasta perhepiiristä yhdessä Pirkon kanssa. Lapsenlapsia syntyi 11 ja heille hän oli rakas uguli. Erityistä iloa tuotti tyttären perheen kesämökki oman mökin vieressä. Lapsenlapsenlapsiakin on kertynyt jo 8. Matti eli pitkän ja merkityksellisen elämän,josta lähipiiri on kiitollinen.
RIKU MÄNTTÄRI
Kirjoittaja on Matti Mänttärin poika.