KOUVOLA, INKEROINEN Valtiotieteen tohtori ja Helsingin Yliopiston poliittisen historian dosentti Mikko Majander nosti sisällissodan tragedian laajempaan yhteiskunnalliseen tarkasteluun kevään 1918 muistovuoden luento- ja keskustelutilaisuudessa Inkeroisissa.

– Sisällissodan tapahtumien jälkeen seurasi talvi- ja jatkosota. Tämä kehityskaari hitsasi kansakunnan eheäksi, mikä on kansainvälisesti mitattuna menestystarina, hän korosti.

Majander on kirjoittanut ja toimittanut useita teoksia erikoisaloinaan kylmän sodan, vasemmiston ja työväenliikkeen historia. Tutkimustöiden ohessa hän harrastaa Eurooppaa sekä kulttuurin eri muotoja ja politiikkaa risteyttävää esseistiikkaa.

– Euroopassa elettiin äärimmäisen väkivaltaista ja dramaattista aikaa vuodesta 1914 alkaen. Suomeen ensimmäinen maailmansota tuli vasta vuonna 1917; sitä ennen elimme kuin tsaarinkukkarossa tehtaiden tahkotessa rahaa, Majander sanoi.

– Suuri tragedia sosialidemokraattiselle puoluejohdolle oli se, että hommat olivat tapahtumassa heistä riippumatta, Mikko Majander valotti.

Pahankierre johti murheen laaksoon

Vallankumous ja vastavallankumous yhdistettynä kurjistuviin oloihin, kiristyvään elintarvikehuoltoon ja työttömyyteen johtivat siihen, että yhteiskunta hajosi.

– Tammikuun lopulla sosialistit ottivat helposti Venäjän esimerkin innoittamana vallan edes tajuamatta mihin oli ryhdytty. Kansainvälisissä vertailuissa Suomen työväenliike ryhtyi tähän poikkeuksellisen yhtenäisenä, Majander jatkoi.

Pahan kierre johti siihen, että varsinainen dynamiikka oli joukkoliikkeissä (punakaartit) paikallisella tasolla.

– Suuri tragedia sosialidemokraattiselle puoluejohdolle oli se, että hommat olivat tapahtumassa heistä riippumatta. Vallankumouksen kehityksessä poliittiset johtajat menettivät auktoriteettinsa. Pahan kierteessä jäi liian vähän tilaa maltillisille johtajille, Majander sanoi.

Hän kumosi väitteen, että Suomessa olisi syttynyt suuri luokkaviha, joka puhkesi laajasti esille sisällissotana.

– Kollektiivinen paine oli erittäin suuri. Työväenliikkeessä valitsi ajatus, että “nyt saatetaan tehdä tyhmyyksiä, mutta on parempi tehdä ne yhdessä kuin erikseen”, Majander sanoi.

– Sodan varjo näkyy edelleen aina, kun meillä syttyy isänmaallisuuteen liittyvä poliittinen kiista, Mikko Majander sanoi.

Työväestö oli saatava takaisin politiikkaan

Sisällissota jätti pysyviä jälkiä tai varjoja maamme poliittiseen kulttuuriin ja ajatteluun.

– Ne näkyvät edelleen. Aina, kun meillä syttyy poliittinen kiista, joka liittyy isänmaallisuuteen, taustalla vaikuttaa valkoinen perinne, johon on vaikea integroida punaista perinnettä, Majander sanoi.

Kansanvaltaiset elementit alkoivat vahvistua heti vuoden 1919 jälkeen.

– Suomi syntyi osana ensimmäistä maailmansotaa. Saksan keisarikunnan häviö ratkaisi paljon: oli ryhdyttävä tasavallaksi, eikä saksalaisen kuninkaan johtamaksi maaksi, Majander totesi.

– Itsenäinen Suomi halusi paikan kansainvälisessä yhteisössä, joka edellytti demokraattista järjestelmää ja vaaleja. Se tarkoitti työväestön integroimista takaisin poliittiseen järjestelmään, hän jatkoi.

Majanderin mukaan oleellista työväenliikkeen hajaannuksessa oli suhtautuminen aseelliseen vallankumoukseen.

– Sosialidemokraateille vuoden 1918 tragedia oli poikkeus työväenliikkeen suuressa perinteessä ja tehtävässä, jossa kasvatettiin työväkeä kunnon kansalaisiksi. Sota oli myös virhe, johon ei olisi pitänyt ryhtyä.

– Yhteiskuntamme oli muodostunut aika lailla pohjoismaisen mallin mukaan, vaikka meillä oli Itä-Eurooppaa muistuttava agraarinen elinkeinorakenne, Mikko Majander totesi.

Aallonpohjasta menestystarinaan

Maamme eheytyminen johti siihen, että jo vuonna 1926 muodostettiin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus Väinö Tannerin johdolla.

– Hämmästyttävän nopeasti vapaussodan voitto ja perintö oli tuhlattu. Vastareaktiona oli 1920–30-luvun taitteen oikeistoradikalismi, Lapuan liike ja autoritarismin kaipuu, mutta se ei saanut maltillistakaan oikeistoa mukaan – Mäntsälän kapina laittoi yritykselle viimeisen pisteen.

Majanderin mukaan Suomi ryhtyi lujittamaan asemaansa osana pohjoismaiden ryhmää, johon pystyttiin kiinnittymään pitkälti Ruotsin suurvallan ajoilta periytyvien rakenteiden pohjalta.

– Vaikka meillä saattoi olla Itä-Eurooppaa muistuttava agraarinen elinkeinorakenne, yhteiskuntamme oli muodostunut aika lailla pohjoismaisen mallin mukaan.

Majanderin mukaan se oli pelastus Suomelle, joka teki näin eroa Baltian ja Itä-Euroopan maihin, joissa demokratia ei kestänyt ja nuorissa tasavalloissa sorruttiin autoritaariseen järjestelmään.

– Meillä 1930-luku kulki eri suuntaan kuin Manner-Euroopassa. Ilman tätä kehitystä emme olisi talvi- ja jatkosodissa selvinneet kansakunnan kohtalon hetkillä.

Lopuksi hän nosti esimerkiksi isänsä Taito Majanderin, joka lähti 1930-luvun päätteeksi jatkamaan opintietään Inkeroisiin.

– Siinä kiteytyy Suomen menestystarina: usko koulutukseen ja sivistykseen paremman tulevaisuuden luojana sekä riittävän matalat hierarkiat varmistivat sen, että vaatimattomistakin oloista tulleet lahjakkuudet ovat päässeet eteenpäin.

– Sisällissodassa tiedustelutoiminta oli aika onnetonta, sillä usein rintamilla ei tiedetty vastapuolen käänteistä, kouvolalainen historioitsija ja opetusneuvos Sakari Viinikainen kertoi.

"Hengelle hupaa hommaa"!

Luento- ja keskustelutilaisuudessa kouvolalainen historioitsija, opetusneuvos Sakari Viinikainen kertoi haja-ajatuksia sisällissodan tapahtumista Kymenlaakson ja Inkeroisten alueella.

– Myös arkkitehti Alvar Aalto oli sisällissodan veteraani, joka joutui nuorena sotaan. Myöhemmin asevelvollisuusiässä hän joutui armeijaan ja oli Kouvolassa kokelaana, historian rokkistaraksikin tituulerattu mies aloitti.

Viinikainen on kirjoittanut kirjan "Rautatiesota 1918", joka kertoo taisteluista muun muassa Savon rintamalla. Sisällissota oli taistelua radoista ja radoilla.

– Rautatiet ainoina pääväylinä olivat tärkeässä roolissa. Ratojen avulla iso armeija kalustohuoltoineen ja evakuointeineen kykeni liikkumaan.

Radoilla toimi myös rautatiekomennuskuntia, jotka koostuivat muun muassa junaläheteistä ja sähköttäjistä.

– Niiden pääasiallisena tehtävänä oli ohjailla Pietarista punaisille tarkoitettuja aselähetyksiä valkoisille. Se oli hengelle hupaa hommaa, kun punaiset alkoivat saada selville ketkä kuuluivat komennuskuntiin, Viinikainen kertoi.

Sotaa edelsi suojeluskuntien perustaminen, joita syntyi Kymenlaaksossa Sippolaan, Kouvolaan ja Kuusankoskelle. Samalla tavalla alkoi syntyä järjestyskaarteja, punakaarteja.

– Kulminaatiopiste oli se, kun osapuolet saivat aseita, joita ei kummallakaan alkuun ollut suuria määriä. Punaisilla tilanne oli parempi kuin valkoisilla, jotka kärsivät asepulasta, Viinikainen sanoi.

Sodan vaiheet eivät päättyneet taisteluihin, vaan alkoi vankileirien aika.

– Kymenlaaksossakin punaisten vankileirejä perustettiin Kyminlinnaan, Kouvolaan, Haminaan ja Uttiin, jossa oli sivuvankileiri. Leireillä laitettiin täytäntöön tuomioita ja teloitettiin vankeja. Vankileirit lakkautettiin toukokuun lopussa ja vangit siirrettiin maamme isommille leireille, Viinikainen jatkoi.

Kevään 1918 muistovuoden luento- ja keskustelutilaisuus keräsi Kymenlaakson Opiston auditorioon noin 70 kuulijaa.

“Koulussa sodasta kerrottiin vähän”

Tilaisuuden avasi Kymenlaakson Opiston rehtori Olli Laurila.

– Opisto perustettiin vuonna 1896 ja Inkeroisiin se muutti vuonna 1899 eli noin 20 vuotta ennen sisällissotaa. Kansanopiston entinen johtaja, pastori Sulo Iivari Söyrinki (1888–1918) surmattiin Tommolan veripellolla punaisten toimesta 9.4.1918.

Tilaisuuden juontajana toimi Kouvolan kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja Markku Pakkanen (kesk.).

– Silloin, kun kävin koulua, sisällissota oli asia, josta kerrottiin vain vähän. Sodan todellisuus on valjennut itselleni vasta myöhemmin. Se oli sisällis- ja kansalaissotaa, mutta myös veljessotaa, koska veljet kävivät sotaa keskenään, Pakkanen jatkoi.

Mänttärin Sukuyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Anssi Paasivirta muistutti, että sisällissota herätti 100 vuoden takaisissa kansalaisissa pelkoa ja aiheutti traumoja vuosikymmeniksi.

– Pelot on sittemmin voitettu, mutta sisällissotaa ei ole unohdettu, hän totesi.

Sisällissodan tarinoita esiteltiin myös valokuvin Ankkapurhan teollisuusmuseossa viime vuonna. Kymenlaakson Opiston rehtori Olli Laurila esitteli näyttelyä halukkaille.

Sisällissota vaikutti myös Inkeroisten tehtaalla

Luento- ja keskustelutilaisuuden jälkeen halukkailla oli mahdollisuus tutustua Ankkapurhan teollisuusmuseossa Inkeroisissa järjestettyyn valokuvanäyttelyyn.

Näyttely oli museon viime kesän uutuus, joka kertoi kuvin ja sanoin vuoden 1918 tapahtumista ja niiden vaikutuksista Inkeroisten tehtaalla ja tehdasyhteiskunnassa.

– Tehtaan teknillinen johtaja Ilmari Stenbäck sai surmansa 30.1.1918. Tapahtumahetkellä oli meneillään tehtaan porttikopin vartijoiden vahdinvaihto. Vartijoiden lausunnot kuulustelupöytäkirjoissa ovat ristiriitaisia, erään kuvan tarina kertoo.

Kymenlaakson Opiston ja Mänttärin Sukuyhdistyksen järjestämään kaikille avoimeen yleisötilaisuuteen viime toukokuussa osallistui yhteensä noin 70 henkilöä.

FAKTA
Sisällissota alkoi Helsingistä ja päättyi Ahvenkoskelle

  • Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuun alussa vuonna 1917 ja heti 27.1.1918 maa ajautui veriseen sisällissotaan.
  • Sodan katsotaan alkaneen Helsingistä, kun punaisen puolen liikekannallepanon merkiksi Helsingin Työväentalon torniin Hakaniemessä sytytettiin punainen lyhty.
  • Sisällissodan kovimmat taistelut käytiin Tampereella, mutta sotatoimia oli laajalti eri puolilla maata, erityisesti Etelä-Suomessa.
  • Kymenlaaksossa oli vakavia väkivallantekoja molemmilla osapuolilla. Kouvolassa surmattiin väkilukuun suhteutettuna eniten ihmishenkiä koko Suomessa.
  • Sisällissodan viimeiset taistelut käytiin Kymijoen läntisen haaran alueella nykyisen Loviisan Ahvenkoskella 5.5.1918.