KOUVOLA, LIIKKALA Viime sunnuntaina kokoonnuttiin Liikkalan Heinäkalliolle sukumuseon pihamaalle perinteisiin sukuseuroihin. Väkeä oli paikalla runsaasti ja sää oli poutainen, joskin pilvinen. Anjalankosken seurakunnasta mukana olivat ma. kappalainen Helena Lorentz ja diakoni Marjo Ihalainen, jolla on myös papin koulutus.

Anjalankosken seurakunnan ma. kappalainen Helena Lorentz puhui rakkauden laista ja suvun merkityksestä.

Mänttärin Sukuyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Kaisu Venäläinen toivotti seuraväen tervetulleeksi.

Ma. kappalainen Helena Lorentz puhui päivän evankeliumitekstin pohjalta rakkauden laista ja suvun merkityksestä ihmisen elämässä.

– Meidän pitäisi rakastaa myös niitä, jotka meitä vihaavat ja muistaa, että kohtelisimme muita ihmisiä juuri niin kuin toivomme heidän kohtelevan meitä, hän sanoi.

Sippolalainen Eila Korjala esitti Jaakko Haavion ja Maija Pentikäisen suvirunoja.

Diakoni muisteli lapsuuden maisemaa museonmäellä

Diakoni Marjo Ihalainen laulatti seuraväkeä ja kertoi, että museonmäki on hänen lapsuutensa maisemaa.

Diakoni Marjo Ihalainen muisteli lapsuutensa suurta kiveä museonmäellä.

– Tuossa aivan lähellä on se suuri kivi, jonka päälle aina lapsena kiivettiin polvet naarmuilla, hän kertoi.

Hän oli löytänyt vuodelta 1952 olevan Sippolan seurakuntalehden numeron, jossa oli piispa Martti Simojoen kirjoitus ja tervehdys sippolalaisille. Tämän kirjoituksen hän luki seuraväelle ja hetken ilmassa oli historian siipien havinaa.

Johtokunnan varapuheenjohtaja Minna Mänttäri kertoi suvun merkityksestä hänen

– Tunsin suurta ylpeyttä, kun sain tietää, että Mänttärin suvun tarinoita oli käytetty opetusmateriaalina ammattikorkeakoulussa, johtokunnan varapuheenjohtaja Minna Mänttäri sanoi.

omassa elämässään.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen sukuun ja sukupolvien ketjuun kuulumisen. Tunsin suurta ylpeyttä, kun sain tietää, että Mänttärin suvun tarinoita oli käytetty opetusmateriaalina ammattikorkeakoulussa, Mänttäri kertoi.

Väliajalla kahviteltiin ja kerrottiin kuulumisia. Lopuksi kuunneltiin akustisen duon, Eetu Pesun ja Kaarlo Mönkkösen modernia akustista musiikkia.

Johtokunnan nuorisovastaava Eetu Pesu soitti cajon-rumpua ja häntä säesti kitaralla Kaarlo Mönkkönen.

Pesu, joka on myös tuore johtokunnan jäsen ja nuorisovastaava, käytti puheenvuoron ja toivoi, että sukuyhdistyksen toimintaan saataisiin lisää nuorta väkeä.

Sukuseurat sukumuseon kupeessa

Sukuseurat pidetään vuosittain Mänttärin Sukuyhdistyksen omistaman sukumuseon tontilla. Yhdistys perusti sukumuseon vuonna 1965, kun sukutalo Juholasta siirrettiin 1700-luvulla rakennettu hirsiaitta viereiselle Heinäkalliolle, josta muodostui museo- ja juhlapaikka.

Sukumuseo täyttyi melkein pääasiassa vanhoista maataloustyökaluista, kun Evert Mänttäri organisoi esineiden talteenoton Mänttärinmäen vanhoista taloista. Suvun jäsenet ovat myöhemmin antaneet museolle sukuun liittyviä esineitä. Museossa on noin 250 esinettä, joista on luettelossa myös käyttöselostus.

Mänttärin sukumuseo (Asemankulmantie 3) on avoinnaheinäkuussa sunnuntaisin kello 12–18 ja muulloin sopimuksesta soittamalla vastapäiseen taloon Markku Kujalalle numeroon 0400 539 268.