HELSINKI–LAHTI Helsinkiläinen kielentutkija Simo Kantele on opiskellut ja tutustunut parinkymmenen vuoden ajan suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriin ja kieleen.

Nuori mies on asunut 2,5 vuotta Udmurtin tasavallan pääkaupungissa Iževskissä opettaen suomen kieltä.

– Suomen ja udmurtin kielten samankaltaisuus menee noin 4 000 vuoden päähän. Vaikka olemme samaa kielikantaa, yhtäläisyydet ovat ehtineet hälvetä, Kantele kertoo.

Työpestinsä kesäloman aikana hän piti suomen kielen kesäkurssia mordvalaisten luona Marinmaalla Komin tasavallassa ja Udmurtiassa.

– Tutuiksi tulivat myös Euroviisuissa (2012) esiintyneet Udmurtian mummot, joiden kotikylässä Buranovossa kävin muutaman kerran. He ovat oikein mukavia mummoja ja hyvin ottivat vieraita vastaan, Kantele kertoo.

Hänen mukaan Udmurtian yksi ehtymätön luonnonvara on laulavat ja tanssivat mummot.

– Elävä kansanperinne on oleellinen osa suomalais-ugrilaisia kulttuureita Venäjällä.

Udmurtiassa opiskellaan suomen kieltä

Udmurtian valtiollinen yliopisto on yksi niistä Venäjän 30:stä oppilaitoksesta, joissa opetetaan suomea. Syynä tähän on kansojemme kielisukulaisuus.

– Yliopistossa aloitti joka toinen vuosi 10–12 opiskelijan ryhmä, joka opiskeli kieltämme pitkänä sivuaineena. Viiden vuoden ajan opiskelijoilla oli keskimäärin kolme–neljä kertaa viikossa suomea.

Lisäksi yliopisto järjesti valinnaiskursseja, jotka herättivät kiitettävästi mielenkiintoa.

– Isoimmassa ryhmässä, jota opetin oli noin 20 suomen opiskelijaa. Motiivina oppia suomen kieltä saattoi olla se, että tykkäsi esimerkiksi jostain suomalaisesta bändistä tai oli lähdössä kesällä Suomeen töihin, Kantele jatkaa.

Hän kertoo yllättyneensä siitä, kuinka paljon Udmurtiasta tulee maahamme kausityöntekijöitä.

– Lähinnä parikymppisiä nuoria opiskelijatyttöjä lähti pariksi kuukaudeksi kesäksi Suomeen keräämään salaattia tai poimimaan mansikoita.

Kansat eivät geneettisesti sukua

Kantele korostaa, että suomensukuisia kieliä ei pidä sekoittaa suomensukuisiin kansoihin.

– Kansat eivät välttämättä ole geneettisesti kovin läheistä sukua. Esimerkiksi ihmiset Udmurtiassa ovat hyvin erinäköisiä kuin Suomessa.

Kielet sen sijaan ovat keskenään samaa sukua. Suomalais-ugrilaisia kieliä ovat suomi, unkari, viro, ersä, moksha, mari, udmurtti, komi, karjala, vepsä, hanti, mansi, nenetsi ja saame.

– 1800-luvun jälkipuoliskolla Suomen kielen professoriksi valittu Matthias Alexander Castrén (1813–1852) lähti Venäjälle etsimään suomensukuisia kieliä ja kierteli Siperiassa asti. Hän keräsi mittavan aineiston, Kantele kertoo.

Suomensukuisten kielten sukupuussa on noin 30 kieltä. Maailmalla kieliä on yhteensä noin 6 000 kappaletta johtuen kielten ja murteiden pienistä eroista.

– Joku tutkija onkin sanonut, että murteen ja kielen erottaa siitä, että kielellä on oma armeija ja laivasto, ja murteella ei, Kantele sanoo.

Unkarilaiset sanoutuvat irti kielijuurista

Unkarissa on presidentti Viktor Orbanin aikana vahvistunut suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurin vastaisuus.

– Kielitieteellinen fakta ja tosiasia on se, että suomen ja unkarin kielet ovat sukua, Kantele sanoo.

Maassa on vallalla liike, jonka mukaan unkarilaiset ovat mieluummin sukua turkkilaisille ja mongolialaisille eli arojen isoille ratsastajakansoille.

– Jo 1800-luvulla Unkarissa argumentoitiin sillä, että unkarilaiset eivät halua olla sukua kalanhajuisille suomalaisille, Kantele sanoo.

Hänen mukaan populistisen johtajan sanomisten seurauksena totuuden asema heikkenee.

– Tilanne on heijastunut myös Unkarin tiedepolitiikkaan niin, että maan tiedeakatemian rahoituksesta päättäviin tahoihin on nimetty “epämääräisiä” ihmisiä. Unkari tilanne lähestyy mafiavaltiota, Kantele arvioi.

Sukukansojen suhteet

Kanteleen mukaan sukukansaystävyys ei Suomessa näy historiallisten syiden takia. Suomessa on ennemmin katsottu länteen ja haluttu olla hyviä eurooppalaisia.

– Venäläisten parissa kiertäessä huomaa sitä kuitenkin huomaa olevansa erikoisasemassa. Siellä on aivan eri asia olla suomalaisena kuin esimerkiksi ruotsalaisena.

Neuvostoliiton aikana sukukansasuhteissa vallitsivat kahtalaiset suhteet.

– 1920- ja 30-luvulla oli pystytty rakentamaan virolaisiin ja unkarilaisiin suhteita esimerkiksi viettämällä heimopäiviä Suomessa, Virossa ja Unkarissa lokakuun kolmantena lauantaina, Kantele kertoo.

– Sodan jälkeen yhteydet Unkariin katkesivat joksikin aikaan. Samoin suhteet Viroon katkesivat siihen asti, kunnes laivaliikenne Helsingin ja Tallinnan välillä alkoi 1980-luvulla, hän jatkaa.

Sukukansojen suhteet koetuksella

Neuvostoliiton aikana maassa vallitsi folkklorisaatio, joka salli vähemmistökansojen etnisyyden.

– Esimerkiksi kansanjuhlissa saatiin edustaa omaa kansakuntaa ja perinteitä värikkäine pukuineen ja tapoineen, Kantele sanoo.

Kommunistisen puolueen ensimmäinen pääsihteeri Josif Stalin (1922–1953) onnistui toimillaan tuhoamaan hyvin paljon vähemmistökansojen kulttuuria.

Kanteleen mukaan Stalinin merkitys oli kaksijakoinen: hänen ensimmäisen pestinsä (kansallisunionin komissaari) vaikutukset olivat hyvin positiivisia 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa.

– Hänen keksimän kansallistamispolitiikan ajatuksena oli ulottaa sosialismi kaikille kansoille jokaisen omalla kielellä. Sen seurauksena perustettiin eri kansallisuusryhmittymien omia autonomioita.

1930-luvulla lopulla tilanne muuttui, kun Stalinin vainoissa kohteina olivat kansalliset vähemmistöt ja Marin kirjailijaliiton kirjailijat.

– Seuraava kansallisen kulttuurin kukoistusaika tuli vasta 1980–90-luvuilla perestroikan eli vapautumisen aikana, jolloin kielissä alettiin esimerkiksi kehittää uutta sanastoa, Kantele kertoo.

Kielten innovaatiokeskus Volgan mutkassa

Miten kaukaa suomen juurikieli tulee?

– Kielistä ei oikeastaan voi sanoa, mikä on vanha kieli. Kaikilla suomalais-ugrilaisilla kielillä on samat juuret, jotka menevät 6 000–7 000 vuoden päähän, Kantele sanoo.

Suomen sijainti periferiassa on vaikuttanut siihen, että Suomessa on tullut vähemmän innovaatioita ja sanat ovat säilyneet vanhempikantaisina.

– Suomalais-ugrilaisten kielten innovaatiokeskus sijaitsi kielialueen keskellä Volgan mutkan tienoilla, Kantele jatkaa.

Sukukielissä on ollut yhteisiä sanoja, jotka viittaavat puihin, kasveihin, mehiläisiin ja eläinlajeihin.

– Yleensä kielet ovat levinneet kielten vaihtojen kautta. Väestö ei ole vaihtunut kokonaan, mutta jostain syystä on alettu puhua eri kieliä. Unkarilaisten osalta tilanne on vähän eri, sillä he ovat oikeasti ratsastaneet hevosilla hunnien perässä Keski-Eurooppaan, Kantelee toteaa.

Simo Kantele vieraili Päijät-Hämeen Mänttärien aluetapaamisessa viime vuoden toukokuussa.

Simo Kantele

• Syntynyt Joutsenossa tammikuussa 1987.
• Opiskellut ja tutustunut noin 20 vuoden ajan suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriin ja kieleen. Keskittynyt Venäjään ja Venäjällä puhuttaviin suomen sukukieliin.
• Puhuu suomea, englantia, venäjää ja udmurtia.
• Työskentelee Suomi–Venäjä-Seuran Etelä-Suomen piirin projektikoordinaattorina.