KOUVOLA, LIIKKALA–MUURAME–JYVÄSKYLÄ Muuramelainen Esa Ojala ja jyväskyläläinen Teppo Grén ovat juuri palaamassa synnyinseudultaan Kymenlaaksosta maakuntakiertueelta. Miehet vievät sanaa vanhasta perinnelajista, montturutkusta.

– Kun tämä viikko kierrettiin Haminassa, aloitimme Pyhällön koulussa, Turkian naapurikylässä, miehet kertovat. Grén on syntynyt Sippolassa ja Ojala Liikkalassa.

Montturutku on syntynyt Liikkalan Turkian kyläkoulun (1919–1969) oppilaiden keskuudessa ilmeisesti välituntipelinä. Turkian suku on kotoisin Vehkalahden Turkialta.

– Nälkävuosien jälkeen, ilmeisesti vuonna 1693, muuamia Turkia-sukuisia miehiä muuttanut perheineen nälän ja sairauksien tyhjentämiin Liikkalan autioituneisiin taloihin.

Lajin synnyinseudulla. – Tämä on meille mukava harrastus, erätauolta palanneen perinnelajin sanansaattajat Teppo Grén (vas.) ja Esa Ojala sanovat lajin syntymaisemissa Liikkalan Turkialla.

Turkian suku karkotettiin Liikkalan syrjimpään paikkaan

Kustaa III:n sotien seurauksena Katariina II lahjoitti sodassa kunnostautuneelle upseerilleen Liikkalan, Ruotilan ja Mämmälän kaikki maatilat ja 300 sielua.

– Vuonna 1835 upseerin suku päätti perustaa Liikkalan kylään vanhalle paikalle Liikkalan hovin, jonka talousalueelta karkotettiin neljä sukua pois, esimerkiksi kujalalaiset Kujalankulmalle ja aholaiset Aholanmäelle.

– Turkian suku karkotettiin Liikkalan Turkialle, kaikkein syrjimpään ja synkimpään paikkaan. Sinne siirtyi myös Turkian koulu, jossa lapset alkoivat käydä koulua vuosisadan vaihteessa.

Liikkalan turkialaiset ryhtyivät puuhaamaan koulua Liikkalan Turkialle vuonna 1913 ja saivat Sippolan kunnalta rakennuspäätöksen neljä vuotta sitten.

– Vaarini Väino Toikander (myöhemmin Vuorlampi) isänsä kanssa rakensi koulun kivijalan ja -kellarin syksyllä 1917. Koulun rakennustyöt pysähtyivät, kunnes talvella 1919 kyläläiset ajoivat talkoilla hirret koulun työmaalle Gutzeitin metsistä. Huhtikuun 1. päivänä 1919 he rupesivat pystyttämään koulun hirsirunkoa, joka oli kymmenen päivän päästä pystyssä.

Turkian koululla pelattiin montturutkua

Turkian kansakoulu pääsi aloittamaan syksyllä 1919. Oppilasmäärä väheni vuosien saatossa. Vuonna 1969 pidettiin koulun 50-vuotisjuhlat. Koulu lakkautettiin keväällä 1970 vähäisen oppilasmäärän takia.

– Kun aloitimme Tepon kanssa koulun syksyllä 1963, näimme alaluokan opettajan puoleisen seinän pikkuikkunasta, kun lippu laskettiin marraskuussa puolitankoon Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn ampumisen johdosta.

Koululla oli pelattu montturutkua jo ennen Grénin ja Ojalan koulutaipaleen alkua.

– Tiedämme, että peliä nimeltä kuoppapallo on pelattu ympäri Suomea, ja se on todennäköisesti Karjalan Kannakselta. Kertomukset pelin kulusta vaikuttavat siltä, että kyse on aivan erilaisesta pelistä kuin montturutku.

– Todennäköisesti ne ovat sukua, koska molemmissa peleissä on keppi, kuoppa (monttu) ja joku heitto-/lyöntiväline (rutku).

Perätys käynnissä. Montturutkussa on kaksi pelaajaroolia: monttupelaaja ja perä. Kuvassa Teppo Grén (vas.) ja Esa Ojala.

Perä yrittää vallata montun

Mistä montturutkussa oikein on kyse?

– Pelissä on kaksi pelaajaroolia: montun pelaaja ja perä eli pelaaja, jolla ei ole monttua, Grén kertoo.

Perä yrittää vallata jonkun monttupelaajan montun. Tapahtumaa kutsutaan perätykseksi.

– Termin keksi eräs muuramelainen oppilas tänä talvena Grén kertoo.

Perällä on käytössä kaksi tapaa, jolla hän pystyy perättämään monttupelaajan.

– Yksi tapa on, että rutkua heittämällä hän heittää monttupelaajaa kohti ja jos osuu pelaajan vartaloon, käsiin tai jalkoihin, niin hän saa vallattua montun. Näin monttupelaajasta tulee uusi perä.

Toisessa tavassa monttupelaajat voivat lyödä rutkua kauemmas omasta montusta.

– Silloin, kun perä heittää rutkun lähemmäs monttupelaajaa, joka lähtee kepillä lyömään sitä kauemmas. Jos perä ehtii oman keppinsä laittamaan monttuun ennen kuin monttupelaaja ehti takaisin, perä varastaa montun ja ottaa sen haltuun.

Nopeatempoisessa pelissä pelaajien roolit saattavat vaihtua hyvinkin tiuhaan.

– Kuka tahansa pelaaja milloin tahansa voi varastaa toisen pelaajan montun. Näin tapahtuu montun ryöstelyä, joka tuo liikettä peliin, Grén kuvailee.

Rutkuna häntäpallo

Peliväline eli rutku voi olla mikä tahansa pehmeä esine, joka ei lyödessä lennä kovin kauas, eikä satu silloin, kun se osuus toista pelaajaa päin

– Viime aikoina olemme käyttäneet häntäpalloa, jossa kaksi muovista pallomeripalloa on laitettu sukan sisään ja sukan toiseen päähän on tehty solmu.

Pallojen sijaan sukan sisään voi laittaa esimerkiksi sanomalehtimytyn.

– Sukan voi myös korvata vaikkapa muovisella leipäpussilla.

Keppi syntyi pajusta tai lepästä

Keppi syntyy luonnonmateriaaleista, ja sen voi tehdä esimerkiksi pajusta tai lepästä.

– Kepin tulee olla noin 95 senttimetriä pitkä ja melko ohut, Grén sanoo.

Montturutkussa on käytössä geometriset mittayksiköt: keppi on alle vyötärön mittainen ja polven alapuolella se saa olla alle sormen paksuinen.

– Peli on ikuinen, mutta mittayksiköitä on muutaman sadan vuoden välein vaihdeltu. Olemme varautuneet siihen, että sääntöjä ei tarvitse olla jatkuvasti muuttamassa, Ojala naurahtaa.

Erätaukoa kesti 52 vuotta

Montturutku oli erätauolla vuodesta 1970 alkaen, kunnes peli herätettiin henkiin viime kesänä.

Sitä edelsi Teppo Grénin talvinen hiihtoreissu, jolloin hän loukkasi sormensa.

– Rupesin kirjoittamaan ja julkaisin 8. maaliskuuta kirjan “Terävät housut ja isoja koneita – Tarinoita lapsuudesta”. Kirjassa on kaksi lyhyttä tarinaa montturutkusta, Grén kertoo.

Kesällä keskisuomalaismiehet tapasivat, jolloin syntyi ajatus lajin elvyttämisestä.

– Kokeilimme peliä kotikylässäni Liikkalan Turkialla veljeni talon pihamaalla. Meidän lisäksi paikalla oli aluksi sisareni ja Tepon Australiassa käymässä oleva sisko, mutta tarvitsimme lisää pelaajia. Soitimme paikalla lapsuuskaverimme, Esa Ojala kertoo.

Esittelyitä, pyyntöjä ja mediahuomiota

Viime lokakuun lopulla montturutkun sanansaattajat lähestyivät kouluja, jotka ottivat heidät mielellään vastaan.

– Pääsimme testaamaan, miten nykyajan oppilaat – etenkin alakoululaiset – ottavat pelin vastaan, Grén sanoo.

Eläkeläismiesten mukaan vastaanotto on ollut aivan mieletön.

– Aikamme ei oikein tahdo riittää sille, että menemme esittelemään peliä sinne, minne meitä pyydetään.

Koulujen lisäksi he esittelivät pelin sisäversiota noin 20 pelaajalle Liikkalan VPK-talolla ystävänpäivänä.

– Tilaisuuteen saimme pyynnön tulla esittelemään lajia Miehikkälän kouluun.

Laji on saanut mediahuomiota muun muassa sanomalehti Keskisuomalaisessa, Keskilaaksossa ja Sotkamo-lehdessä, Kymen Sanomissa sekä Ylen Kainuun alueuutisissa ja Kaakkois-Suomen aamun radiolähetyksessä.

Tilannekuva joukkuepelistä Kajaanin lyseossa.

Tähän mennessä koulutettu yli 1 600 nuorta

Sanansaattajat ovat kiertäneet Keski-Suomessa, Mikkelissä ja Kainuussa sekä Kymenlaaksossa Haminassa ja Kotkassa.

– Tähän mennessä olemme kouluttaneet yli 1 600 nuorta montturutkun pelaajaa. Heidän lisäkseen lukuun on lisättävä opettajat ja koulunkäynninohjaajat sekä aikuisten harrasteryhmät, Ojala kertoo.

Grénin mukaan lajin suosiota nostaa se, että peli on helppo oppia ja nopea omaksua.

– Pystymme viidessä minuutissa opettamaan pelin säännöt ja saamaan sen käyntiin.

Pelin erikoisuus on se, että pelaajamäärä on ääretön.

– Tämän hetken ennätys on 111 pelaajaa Sotkamon koululla Vuokatissa, Grén kertoo.

Laji on yksilöpeli, eikä se johda mihinkään taisteluun pisteistä.

– Kukaan ei ole huono, kukaan ei ole paras, kaikki ovat hyviä, Ojala muistuttaa sloganilla.

– Se on hauskanpitoa. Kuvailemme, että montturotku on höntsälaji, jollaista kovasti kaivataan niin aikuisten kuin lasten joukossa.

Turkian kansakoulun historian aikana koulua kävi 297 oppilasta.

– Meiltä tämä on nyt karannut käsistä, Ojala tuumaa.

Sanansaattajat kehittäneet joukkuepelimuotoa

Kiertueen aikana sanansaattajat ovat kehittäneet lajista joukkuepelimuotoa.

– Sitä on testattu niin Liikkalan VPK-talolla aikuisryhmän kanssa kuin koululaisryhmän kanssa, Ojala kertoo.

Tuomarointijärjestelmän nimi on KPS eli kivi–paperi-sakset.

– Peli on helppo tuomaroida; pelaajat itse tuomaroivat kiistatilanteissa. Joukkuepelissä mielenkiinto ja jännitys säilyvät loppuun asti, kun siinä pelataan eriä, Ojala sanoo.

– Montturutku on niin tasavertaistava peli, että se saattaa kääntyä aivan loppuvaiheessa toiseen suuntaan.

Lajin MM-kisat Kouvolassa

Montturutkun historian ensimmäisen MM-kilpailut pidetään Kouvolan Myllykosken Saviniemen kentällä maanantaina 24.7. kello 10–18.

– MM-kisat on perhetapahtuma, koska samassa pelissä voivat pelata yhdessä niin lapset, vanhemmat kuin isovanhemmat, Teppo Grén kertoo.

Saviniemen kentällä pelataan myös seka- ja perhejoukkueiden kilpailupelit. Myllykoskella pelaajia on tarkoitus myös opastaa ihmisiä pelin saloihin.

– Pyrimme tekemään Myllykoskella maailmanennätyksen pelaajamäärässä ja yritämme saada sen Guinnessin ennätysten kirjaan. Tavoitteena on täyttää jalkapallokenttä, johon laskujemme mukaan mahtuu noin 700 monttupelaajaa ja noin 100 perää eli noin 800 yhteensä 800 pelaajaa.

Sanansaattajat ovat aloittaneet yhteistyön Tanhuvaaran Urheiluopiston kanssa. Opisto on järjestämässä yhdessä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:n ja Savonlinnan kaupungin kanssa alaluokkalaisten liikuntatapahtuman.

– Kahtena päivänä (10.–11.5.) tapahtumaan on tulossa 1.–4. luokkalaisia noin 500 molempina päivinä. Esittelemme päivän aikana montturutkua ja pyrimme jo siellä saamaan 500 pelaajaa kasaan yhteen peliin, Grén kertoo.

Koulukiertueet jatkuvat

Koulukiertueet tulevat jatkumaan.

– Olemme saaneet XAMK:sta Mikkelistä neljä yhteisöpedagogiopiskelijaa mukaan uusiksi montturutkulähettiläiksi, Grén kertoo.

– Toivomme, että urheiluopistot yhdessä ottavat montturutkun höntsälajiksi ja alkavat myös markkinoida MM-tapahtumaa, Ojala jatkaa.

Lajin sanansaattajat ovat lähestyneet myös muun muassa Liikkuva koulu -hanketta.

– Salpausselän juhlakilpailuihin tajusimme tarjota lajia liian myöhään. Erilaisiin sukutapaamisiin tämä olisi aivan erinomainen laji, Ojala vinkkaa.

Hänen mukaan Sippolan kyläyhdistys on osaltaan lähdössä viemään lajin ilosanomaa eteenpäin.

Joukkuepelimuotoa testattiin Liikkalan VPK-talolla. Pelaamassa oli muun muassa 80-vuotias Juhani Tani.

Aktiivinen ja nopea peli

Peli on todella liikkuva peli.

– Pelissä pärjää, kunhan toinen käsi ja jalka sekä pää toimivat. Tärkeintä on. että pää toimii

– Strategisesti peli sijoittuu jalkapallon ja shakin välille. Jalkapallo on aika yksinkertainen peli, kun tavoitteena on saada pallo maaliin. Montturutkussa on aika paljon erilaisia elementtejä: teennäisiä paitsiosääntöjä ei tarvita. Rutkua lyödään ja heitetään sekä monttua varastetaan. Tapahtumia on paljon, kun pelejä on paljon isossa pelissä, Ojala kuvailee veitikka silmäkulmassa.

– Pitää olla valppaana, jotta tietää missä rutku ja perä liikkuvat, sillä niitä voi tulla yhtäkkiä vaikka selän puolelta Grén jatkaa.

– Pelkästään jännitys nostaa sykettä ja liikkeitä, Ojala sanoo.

Montturutkua voi pelata puistossa, pihalla, mökkipihalla, urheilukentällä, jalkapallokentällä ja tekonurmella.

– Peli toimii myös sisäpelinä, koska rutku ei riko ikkunoita. Pelikentällä voi olla myös esteitä välissä, mutta ei salakuoppia, joissa nilkka voi nyrjähtää, Ojala kertoo.

Peliä on pelattu myös yhtenäiskoulun yläaulassa.