Sukuyhdistyksen sukutietokannan päivittäminen ja virtuaalinen museohanke nousevat uuden valtuuskunnan keskeisiksi asioiksi alkaneella nelivuotiskaudella. Valtuuskunta käsitteli aiheita ennen varsinaisen kokouksen alkua pitämässään työpajassa viime lauantaina.


Sukutietokannan päivitys on merkittävä laajan sukuyhdistyksen toiminnan tulevaisuuden kannalta.


– Tietokannan pohjana on vuonna 2001 ilmestyneessä sukukirjassa julkaistut noin 66 000 nimeä. Niinipuu-lehden osoiterekisterissä on tällä hetkellä 14 398 kotitaloutta kotimaassa ja 395 ulkomailla, varapuheenjohtaja Olli Sipilä taustoitti.


Hänen mukaan yhdistys ei lähtökohtaisesti ole tekemässä uutta sukukirjaa.


– Sukutietokantaa pidetään yllä tällä hetkellä suvun jäsenten omien ilmoitusten (muun muassa perhekortit) perusteella. Osoiterekisterin päivitykset tapahtuvat niin ikään ihmisten omien ilmoitusten, mutta myös Posti Oy:n/väestötietojärjestelmän avulla, Sipilä jatkoi.


Hänen mukaan sukutietokannan päivitystä lähdetään toteuttamaan aktivoimalla  yhdistyksen sukututkijaverkosto uudelleen tämän vuoden aikana.


– Sukutietoja voidaan julkaista verkossa, mutta käyttäjätunnuksin ja salasanoin suojatulla sivulla. Se tosin synnyttäisi meille myönnetyistä käyttöoikeuksista uuden hallintarekisterin, jota jonkun täytyy ylläpitää, Sipilä muistutti.


Iina Wahlström: "Verkkomuseolle ensin visio"

Jo edellisen valtuuskunnan viimeisessä kokouksessa puheenjohtaja Anssi Paasivirta nosti esille virtuaalimuseon perustamisen. Sukuyhdistys ylläpitää fyysistä, lähinnä maatalouden työkalujen täyttämää sukumuseota suvun kantamailla Liikkalan Heinäkalliolla Kouvolassa.


– Ensin kannattaa miettiä visio eli millaista museotoimintaa verkossa halutaan tehdä. Sen jälkeen tulee tarkastella resursseja eli paljon rahaa on käytettävissä, sekä kartoittaa olemassaolevat voimavarat, Suomen Maatalousmuseo Sarkan näyttelyamanuenssi, suvun valtuuskunnan uusi jäsen Iina Wahlström sanoi alustuksessaan.


Hänen mukaan museo voi toimia joko objektilähtöisesti eli esineet ja valokuvat edellä, tai tarinalähtöisesti.


– Virtuaalista museota perustettaessa kannattaa miettiä halutaanko se sitoa fyysisen museoon vai luoda nettiin täysin oma kokonaisuus. Lisäksi tulee päättää on se valokuvia esittelevä vai myös ihmisiä osallistava, Wahlström jatkoi.


Hän esitteli erilaisia olemassaolevia vaihtoehtoja museoiden käyttämistä virtuaalista verkkosivustoista ja mobiilisivustoista.


Pienet tarinat ja valokuvat edellä


Valtuuskunta keskustelun jälkeen viehättyi ajatuksesta lähteä viemään virtuaalista museohanketta Mänttärin Sukuyhdistyksen olemassaolevan laajan valokuva-arkiston ja niihin liittyvien pienten tarinoiden kannattelemana.


Valtuuskunta nimesi työpajassaan virtuaalimuseoryhmän, johon nimettiin Olli Sipilä, Marko Wahlström, Timo Huovila, Iina Wahlström, Eeva Puustinen, Aki Mänttäri, Pirjo Pohto, Sirpa Pohjalainen, Jarkko Mänttäri. ja Anssi Paasivirta, joka toimii alkuvaiheessa ryhmän kokoonkutsujana.

Mänttärin Sukuyhdistyksen ja Niinipuu-lehden olemassaolevan verkkosivun tekninen alusta tarjoaa mahdollisuuden "virtuaalimuseolle".

Esimerkkejä olemassaolevista "virtuaalimuseoista", mobiilimuseoista ja verkkonäyttelyistä: Museokeskus Vapriikki, Suomen Kotiseutuliitto, eMuseo, Suomen Koiramuseo, Suomen Maatalousmuseo Sarka ja Arjen historia.