HAMINA Haminan Kannusjärvellä kesään 2024 asti asunut Sirkku Aino Vellamo Toikka täytti 103 vuotta viime helmikuun 9. päivänä. Hän on Mänttärin suvun vanhin jäsen yhdessä kanadansuomalaisen Ensio Leistin, 103, kanssa.
Toikka syntyi Vehkalahden Kannusjärvellä Einari Tulokkaan ja Aino Alviinan perheeseen odotettuna ja rakastettuna lapsena 9.2.1922. Äiti Aino kuoli keskikesällä 1925 keuhkotautiin jättäen jälkeensä kaipauksen.
Isovanhemmat, sedät, enot ja tädit huolehtivat tämän jälkeen Sirkku-tytön hyvinvoinnista isän apuna. Jonkin ajan kuluttua Einari löysi uuden vaimon, ja Sirkku sai perheeseen mukavia pikkusisaruksia. Myös lukuisat serkut olivat Sirkun leikkikavereina ja kasvinkumppaneina sekä myöhemmin aikuisena naapureina.
Sirkku toimi lottana talvi- ja jatkosodassa
Sotavuodet 1939–1945 koskettivat mummon ikäpolvea. Sirkku toimi tuolloin lottana. Sodan jälkeen 1940-luvun lopussa Sirkku ja Kauko löysivät toisensa.
Nuori perhe asui aluksi pitkään Kaukon vanhempien luona Kannusjärvellä. Lapsia heille syntyi kaikkiaan viisi, vuosina 1949, 1950 (kaksoset), 1952 ja 1953.
Sirkku ja Kauko muuttivat omaan kotiinsa, Sirkun isältä Einarilta ostettuun taloon, viiden lapsensa kanssa vuonna 1963. Kauko-pappa teki kahta työtä, viljeli maata ja ajoi linja-autoa. Sirkku-mummo hoiti kotia ja muutaman lehmän navettaa.
Perheen tytöt auttoivat sisätöissä ja pojat ulkotöissä. Nuoriso kävi samalla koulunsa, itsenäistyi ja muutti omilleen. Mummolle oli tärkeätä olla äiti ja hänestä oli ihanaa olla mummo.
Lastenlapsia, mummon kultasia, syntyi vuosien 1969–1982 välillä yhteensä yhdeksän ja lastenlastenlapsia syntyi vuosien aikana parisenkymmentä, viidettäkin polvea on tullut. Me lapsenlapset vietimme upeita lapsuuden ja nuoruuden kesiä ja jouluja mummon ja papan kanssa Kannusjärven Yläpäässä.
Sirkun ja Kaukon ikääntyessä autoimme heitä tarvittaessa erilaisten asioiden hoidossa.
Musiikki oli mummolle ja papalle yhteinen harrastus
Sirkun harrastuksia olivat käsityöt: kankaan kutominen, neulominen, nyplääminen ja ompelu. Mummo oli taitava ompelemaan arkeen ja juhlaan. Viimeisin harrastus oli naapurin ja ystävien perustama kinnaskerho.
Myös musiikki oli mummolle ja papalle tärkeä yhteinen harrastus. Sirkku lauloi Kaukon ja muiden johtamissa kuoroissa ja kävi monissa musiikkitapahtumissa.
Harrastukset toivat paljon ystäviä. Ystävät olivat mummolle merkityksellisiä ja omanikäistä seuraa. Sitä ei lapsena useinkaan ajattele, miten aikuinenkin tarvitsee samanikäisiä ystäviä, joiden kanssa jakaa ajatuksia.
Mummolle löytyi uusi koti hoivakodista
Sirkku ja Kauko ovat viidestä lapsesta joutuneet hautaamaan kolme. Nuorin poika menehtyi vuonna 2000, vanhin tytär 2002 ja toinen tytär 2011. Suru on ollut valtava, mutta elämä on siitä huolimatta jatkunut.
Sirkku jäi yksin Kaukon kuoltua 26.10.2021, ja asui kotona Kannusjärvellä kesään 2024 saakka. Kesällä terveysongelmat ja näön heikentyminen vaikuttivat niin, ettei kotona asuminen enää sujunut turvallisesti.
Sirkun lapset hommasivatkin pian paikan hoivakodista. Parhaalta palkinnolta tuntui se, että mummo kertoi viime joulunaikaan tuntevansa olonsa turvalliseksi hoivakodissa.
Helmikuussa haminalaisen hoivakodin kahvila täyttyi sukulaisista ja ystävistä, kun juhlimme Sirkun 103-vuotissyntymäpäiviä yhdessä päivänsankarin kanssa.
Kirjoittaja on Sirkku Toikan lapsenlapsi.
