VANTAA, HIEKKAHARJU Suomen suurin sukututkimustapahtuma, kaksipäiväinen Kuulutko sukuuni, järjestettiin viime vuonna jo 20. kerran.

– Tapahtumasta jäi todella hyvä fiilis ja oli mukavaa, että väkeä oli molempina päivinä todella runsaasti. Kävijöitä oli nyt enemmän kuin aikaisemmin, arviolta kolmisen tuhatta, tapahtumatoimikunnan puheenjohtaja Eeva Hasunen Vantaan Seudun Sukututkijoista kertoo.

Sekä Mänttärin että Toikander–Hohdin sukuun kuuluvat helsinkiläinen Hannele Viikama ja kotkalainen Johanna Mäkelä pitävät sukujuurien merkitystä tärkeänä omalle identiteetille.

– Pitkien juurien selvittäminen kiinnostaa tällä hetkellä, Anjalasta kotoisin oleva Mäkelä sanoi.

Viikamalle sukuasiat tulivat tutuiksi jo lapsena sukujuhlissa.

Keravalainen Arto Halonen ja tuusulalainen Merja Kalenius tutustuivat Kuulutko sukuuni -messutapahtumassa myös Mänttärin Sukuyhdistyksen ja Niinipuu-lehden osastoon. Heitä palvelemassa valtuuskunnan varapuheenjohtaja Olli Sipilä.

– Muutamissa pääkaupunkiseudun Mänttäreiden aluetapaamisessa olen käynyt vuosien varrella, hän kertoo.

Mäkelä ja Viikama toimivat tällä hetkellä Toikander–Hohti-sukuseuran hallituksessa.

Mänttäreiden messuosastolla päivystivät myös suvun valtuuskunnan jäsenet Taito Muurman (vas.) Tuusulasta ja Esa Mänttäri Vantaalta.

Tuusulalainen Merja Kalenius ja keravalainen Arto Halonen ovat vierailleet messutapahtumassa jo usean vuoden ajan.

– Tällä hetkellä olen mukana sukuseuramme toimikunnassa, joka tekee kyläkirjaa Hämeestä, hän kertoo Niinipuu-lehdelle.

Kaleniuksen sukujuuret ovat isän puolelta Rengossa Hämeessä ja äidin puolelta Kuolemajärvellä Karjalankannaksella.

– Linkit eri suuntiin ovat tärkeitä. Olen myös karjalaisen sukuni kyläkerhon toimikunnan sihteerinä. Lisäksi meillä on Facebookissa Juuret Kuolemajärvellä -ryhmä, jossa on yli 770 jäsentä. Suljetussa ryhmässä keskustellaan vapaasti, hän kertoo.

Halosen sukujuuret puolestaan ovat Karjalankannaksella, sillä isä oli Muolaasta ja äiti Heinjoelta.

Kuulutko sukuuni -tapahtumassa on lukuisten suku- ja sukututkimusseurojen osastoja.

"Kaikki lähtee omasta lapsuudesta"

Kalenius on harrastanut sukututkimusta vuodesta 2010 lähtien.

– Olen tässä ajassa ehtinyt jo rutinoitua. Ja sukututkimuksessa minua kiehtoo kaikki.

Hänen mukaan sukututkijan pitää olla kiinnostunut yleensä ihmisten juurista ja historiasta sekä maantiedosta.

– Kaikkihan lähtee jo meidän omasta lapsuudesta. Kiinnostus sukujuuriin on meidän jokaisen sisäänrakennettu ominaisuus. Olin itsekin kiinnostunut jo silloin biologiasta ja historiasta, Kalenius sanoo.

Jo 20. kerran järjestetty Kuulutko sukuuni -tapahtuma keräsi paikalle noin 3 000 henkeä.

"Sukututkimus vaatii perehtymistä"

Juurien etsiminen ja tietojen hankkiminen ei aina helppoa.

– En tunne omasta lähisuvusta ketään sellaista, joka osaisi kertoa menneistä. Onneksi on sukuseura, josta saa apua, vaikkakin kaikki asumme kaukana toisistamme, Kalenius pohdiskelee.

Nykyihminen haluaa päästä helpolla – myös sukututkimuksessa.

– Tämä vaatii kuitenkin perehtymistä, kurssien käymistä ja asioiden opiskelua, mikä vaatii aikaa. Sen takia esimerkiksi Kuulutko sukuuni -tapahtuma on hyvä tilaisuus etsiä ja löytää uutta tietoa, Kalenius kertoo.

Suomen suurimmassa sukututkimustapahtumassa samanhenkiset kohtaavat.

"Tuttujen tapaamisia ja kohtaamisia"

Halosen mielestä sukututkimustapahtumien parasta antia on eri yhteyksistä, jopa vuosikymmenten takaa tutuiksi tulleiden ihmisten tapaamiset.

– Kuten nytkin kohtasimme 45 vuoden takaa markkinoinnin opettajamme Riihimäen kauppaoppilaitoksessa. Sen lisäksi hän tuli aiemmin ensimmäisenä vastaan Family Tree DNA -testin toisen ja kolmannen polven serkkuna, keravalainen kertoo.

Kalenius pitää tärkeä sitä, että tapahtumissa tapaa samoihin asioihin "hurahtaneita" ihmsiä, jotka malttavat jutella asioista.

– Yleensä, kun alkaa jossain puhua sukuasioista ei ihmisiä kiinnosta tipan tippaa ja he katsovat yleensä muualle. Sukuseuroissa ja niiden hallinnossa tapaa samalla tavalla samoin ajattelevia ihmisiä, hän sanoo.

Mänttärin Sukuyhdistyksen osasto kiinnosti niin suvun omaa väkeä kuin omien sukujuurien etsijöitä.

"Nuoret hakeutuvat yhä harvemmin mukaan"

Halosen mukaan tiettyä ikäpolvea edustavien ihmisten joukossa ei ole sellaista kiirettä niin kuin nuoremman polven keskuudessa usein esiintyy.

– Sukututkimuksen ja esimerkiksi karjalaisuuden dilemma on se, että väki vanhenee ja harvenee. Nuoret puolestaan eivät välttämättä ole kiinnostuneita juuristaan ennen kuin vasta tietyn iän saavuttaessaan, hän sanoo.

Mänttärin Sukuyhdistys ja Niinipuu-lehti olivat esillä näyttävästi. Kuvassa valtuuskunnan varapuheenjohtaja Olli Sipilä sekä johtokunnan puheenjohtaja Kaisu Venäläinen ja varapuheenjohtaja Minna Mänttäri.

– Tällöin he hakeutuvat mukaan toimintaan. Tätäkin ilmiötä esiintyy yhä harvemmin, mikä näkyy esimerkiksi järjestävän seuran vapaaehtoisjoukon harvenemisena ja vanhenemisena. Jäljelle jäävillä on yhä enemmän hommia, mikä asettaa tapahtuman ylläpitämiselle haasteita ja kysyy voimia, Halonen jatkaa.

Vantaan seudun sukututkijat ry järjestää perinteisen Kuulutko sukuuni -messutapahtuman Vantaan ammattiopisto Varian Hiekkaharjun toimipisteessä (Tennistie 1) lauantaina 10.10. kello 10–17 ja sunnuntaina 11.10. kello 10–16.