HELSINKI–TUKHOLMA Mänttärin Sukuyhdistyksen kustantaman kotiseutulehti Niinipuun 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi viime viikonloppuna 17.–19.10.) järjestetty lehden historian ensimmäinen lukijamatka sujui onnistuneesti aurinkoisen kuulaassa syyssäässä.
Lukijamatka alkoi perjantai-iltana Helsingin Katajanokalta. Perinteinen punainen Ruotsin-laiva, Viking Linen m/s Gabriella, odotti 11 hengen matkaseuruetta satamassa. Laivaan asteltiin, kun laivakortit oli saatu jaettua.
Ennen päivällistä ja illan vapaata seurustelua laivan Living Room -loungessa nautittiin lähtömaljat ja palattiin ajassa aimoaskel taaksepäin vuoteen 1668.
Matka tehtiin suvun kantaisä Tuomas Abrahaminpoika Mänttärin jalanjäljillä. Tuomas oli ratsutilallinen Liikkalasta, joka edusti Kymin kihlakunnan talonpoikia Ruotsin säätyvaltiopäivillä 9.6.–1.10.1668. Ison tilan isäntä oli kotiseudullaan käräjäoikeuden lautamies, mutta Ruotsi-Suomen valtakunnassa hän oli valtiopäivämies.
Tervetulotilaisuudessa katsottiin myös tallennetta viime vuoden sukujuhlissa esitetystä kuvaelmasta “Aamupuhde Mänttärin talossa vuonna 1668, joskus heinäkuun alkupuolella”.
Vuoden 1984 sukujuhlassa kantaesitetty kuvaelmanäytelmä kertoo Tuomas Abrahaminpojan valmistautumisesta Tukholman matkaan Liikkalassa. Kuvaelman on käsikirjoittanut Raija Mänttäri.
Kierros alkoi suomalaisten suosimalta kauppapaikalta
Stadsgårdenin satamasta pääjoukko käveli 1,3 kilometrin pituisen matkan Gamla Staniin eli Tukholman vanhaan kaupunkiin. Järntorgetilla (Rautatori) matkalaisia oli vastassa, Ruotsissa yli 40 vuotta asunut sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja Markku Huovila.
– Olen ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, hän tuumasi.
Huovila johdatti lukijamatkalaiset Tukholman ruotsalaisen seurakunnan pappina työskennelleen Leila Mänttärin ja hänen puolisonsa Jari Mänttärin luomalle kävelykierrokselle. Kiertokävelyllä keskityttiin säätyvaltiopäivien ympärille.
– Järntorget oli vilkas kauppapaikka, jossa suomalaiset kalastajat, kauppiaat ja käsityöläiset myivät tuotteitaan, Huovila kertoi.
Kun Tuomas Abrahaminpoika Mänttäri pitkän ja vaivalloisen merimatkan jälkeen saapui Tukholmaan – sen tärkeään ja suureen kauppa- ja merenkulkusatamaan – olivat häntä vastassa vanhan kaupungin korkeat talot ja todella vilkas kaupunkielämä.
– Hän saattoi suunnata juuri Järntorgetille sillä, kun Rautatorilta katsoo kuninkaanlinnan suuntaan, näkee Österlånggatanin, jossa asui paljon suomalaisia. Olihan alue lähellä vanhaa satamaa, Huovila jatkoi.
Talonpoikien kokoontumispaikka sijaitsi Själagårdsgatanilla
Järntorgetilta matkamme jatkui Österlånggatanin vieressä olevaa mäkeä ylös Svartmangatanille. Mäen päällä tie erkaantuu Själagårdsgatanille, jonka Tyska Brunnen -aukiolla kadun numero 19:ssä on Tuomas Abrahaminpojan Tukholman-matkan keskeinen paikka.
– Tästä talosta talonpojat vuokrasivat kiltatuvan säätyvaltiopäivien kokoontumispaikaksi ja tänne siis Tuomas Abrahaminpoikakin suuntasi, Huovila kertoi.
Valtiopäivät olivat nelikamariset: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Kiertokävelyllä käytiin katsomassa myös muiden säätyjen kokoontumispaikat. Kullakin säädyllä oli valtiopäivillä oma puheenjohtaja ja sihteeri.
Kiltatupa oli talonpoikien käytössä säätyvaltiopäivien aikana aina vuoteen 1750 asti. Vuosina 1795–1870 talossa sijaitsi Ruotsin ensimmäinen synagooga.
Lukijamatkalaiset vierailivat talossa, jossa toimii nykyisin Judiska Muséet.
– Kadulla on kaunis nimi, joka kääntyy suomeksi sielupihankatu, kielenkääntäjäksi alunperin kouluttautunut Markku Huovila tuumasi.
Sopivasti matkan varrelle, Själagårdsgatan 13:een, sijoittui kuningas Kustaa Vaasan aikana Ruotsin ainoa kirjapaino, jonka omisti Amund Lauritzon.
Siellä painettiin ensimmäiset suomenkieliset kirjat: "ABC-kirja" vuonna 1543 ja "Se Usi Testamenti" vuonna 1548. Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola (1510–1557) toimi kirjoittajana ja kääntäjänä sekä toi näin suomen kieleen kirjakielen muodon.
– Ehkä hän kävi täällä valvomassa painotyötä, Markku Huovila aprikoi.
– Tuomas Abrahaminpoika Mänttärin elämäänkin tämä kirjapaino siis on vaikuttanut. Sippolan kappeliseurakunnassa todennäköisesti sata vuotta myöhemmin vietettiin jo jumalanpalvelusta/messua suomen kielellä, hän jatkoi.
Talon seinässä on laatta, jonka Tukholman suomalainen seurakunta on siihen kiinnittänyt.
Vanhalat: "Suomen merkitys korostuu ulkomailla asuessa"
Judiska Muséetilla lukijamatkalaisten seuraan liittyi neljä muuta Tukholmassa asuvaa Mänttäriä. Tämä oli ensimmäinen kerta Mänttärin Sukuyhdistyksen historiassa, kun Tukholman (Ruotsin) Mänttärit tapasivat järjestetysti.
– Suku on rikastuttanut elämäämme ja luonut vahvan siteen Suomeen, 46 vuotta Tukholmassa asunut, taidehistorioitsija, historioitsija ja kansatieteilijä Tuula Vanhala sanoi.
Kouvolan Inkeroisista kotoisin oleva rouva saapui tapaamiseen yhdessä poikansa, Ruotsissa syntyneen Wilhelm Vanhalan kanssa.
Ison ruotsalaisen hammashoitoketjun rahoituspuolen ryhmäpäällikkönä työskentelevä Wilhelm siirtyy vuodenvaihteessa Suomessa ja Ruotsissa toimivan suomalaisyhtiön palvelukseen.
– Silloin edessä on myös työmatkoja Helsinkiin, suomea hyvin puhuva Wilhelm kertoi tulevasta työvaiheestaan.
Wilhelm on oppinut suomen kielen lapsuudenkodissaan.
– Suomen kieli on siirtynyt kehdosta hänelle, Tuula-äiti naurahti ja katsoi poikaansa.
Vanhalat kertoivat, että suvun ja Suomen merkitys korostuu ulkomailla asuessa.
– Sitä tulee enemmän suomalaiseksi ulkomailla asuessa kuin Suomessa ollessa. Järjestän aina Suomen itsenäisyyspäiväjuhlan, jota vietän isoisäni juurien kunniaksi Ylä-Savon kansallispuku päällä. Joulupöydässämme on aika monet perinteiset suomalaiset jouluruoat. Wilhelmin tyttöystäväkin on oppinut pitämään tuuvingista, hän kertoi.
Ruotsissa kasvaneelle Wilhelmille suku on toisella tavalla tärkeä, koska hänellä ei ole sukulaisia Ruotsissa. Hänen isänäiti on Vehkalahden knaappisukua (Pihlhjerta ja Husgafvel) ja isä kuuluu oululaiseen Sursillin sukuun.
– Kaikki sukujuuret ja -historia ovat Suomessa, joten minun täytyy yrittää ymmärtää myös Suomen historiaa ja sitä mistä tulen. Se on osa minä-kuvaani, Wilhelm kertoi ylpeänä suomalaisjuuristaan. Hän on joskus pukenut Suomen itsenäisyyspäivänä Suomi Leijona -paidan ylleen työpaikalla.
Thomas Svensson: "On mielenkiintoista saada tietää lisää omasta sukutaustasta"
Tukholmassa syntynyt ja Östermalmilla perheineen asuva Thomas Svensson kertoi, että hänen äitinsä Sinikka muutti Tukholmaan vuonna 1950 ja avioitui ruotsalaisen Bengtin kanssa.
– On mielenkiintoista tietää lisää omasta taustastaan. Vietin Liikkalassa äidinisäni luona lähes joka kesä, kun olin pieni, hän sanoi.
Hän kertoi viimeksi käyneensä esi-isiensä mailla isoisänsä hautajaisten aikaan Inkeroisissa 1980-luvun loppupuolella. Miehen kaksi serkkua, äitinsä veljenlapset, asuvat Kungsholmenissa Tukholmassa.
Suomessa hän kävi viimeksi viime tammikuussa matkustaessaan päiväristeilyllä Helsinkiin.
– Olen ylpeä omista juuristani, saada olla ruotsalainen, mutta puoliksi myös suomalainen (finne). Tyttäreni Mollyn toinen nimi on myös Sinikka, kahden pojan (Oliver ja William) ja yhden tytön isä Svensson naurahti.
Svenssonin perheessä eletään varsin kansainvälistä arkea, sillä hänen vaimonsa on puoliksi italialainen ja puoliksi ruotsalainen.
– Haluaisimme tehdä suomalais–ruotsalais–italialaisen lipun juhlistaaksemme kaikkia maitamme, hän hymähti.
Svenssonin esi-isä Mänttärin sukupolvien ketjussa oli Tuomas Abrahaminpoika Mänttärin vanhin poika Abraham, joka otti vastuun Mänttärin suurtilan hoidosta Tuomas-isän lähtiessä edustamaan Kymin kihlakunnan talonpoikia Ruotsin säätyvaltiopäiville Tukholmaan vuonna 1668.
– On todella mielenkiintoista kuulla tällaisesta historiasta, Svensson kommentoi isoisänsä äidinäidin isänäidin isänisänisänisänisän vaiheita.
Svensson suunnitteli tekevänsä matkan isoisänsä kotiseudulle Liikkalaan kesällä.
– Isoisälläni oli vanha potkupyörä, jossa oli puupyörät. Sillä hän ajoi ympäri kotitalonsa tonttia, Svensson muisteli.
Yhtä Tukholman vanhinta katua pitkin Suurtorille
Gamla Stania kierrettiin monelle matkalaiselle hieman tuntemattomia kujia ja katuja pitkin. Matka jatkui Köpmangatanille, joka on yksi vanhimmista Tukholman kaduista.
– Tästä nurkalta näette Pyhä Yrjö ja lohikäärme -vestoksen myöhäiskeskiajalta, Huovila kehotti katsomaan Själagårdsgatanin ja Köpmangatanin risteyksessä oikealle.
Köpmangatania matka jatkui kohti Stortorgetia (Suurtoria). Suurtorilla sijaitsee Nobel-palkintomuseo, aiemmin Börshuset (Pörssitalo), joka rakennettiin Rådstuganin (Raatihuoneen) paikalle 1700-luvun puolivälissä.
– Raatihuone oli vuoden 1668 säätyvaltiopäivillä porvariston kokoontumispaikka. Raatihuoneen muisto elää korttelin nimessä: Kv. Rådstugan, Huovila kertoi.
Tukholman pienin patsas ja Kuninkaanlinnan vahdinvaihto
Nobel-palkintomuseon edestä matka jatkui Källargrändiä kohti Slottsbackenia (Linnanmäki). Källargrändiltä poikkesimme Trädgårdsgatanille.
– Nyt olemme Tukholman Suomalaisen kirkon takapihalla. Täällä on Tukholman pienin patsas, jota turistit tulevat sankoin joukoin katsomaan. "Järnpojke" on noin 15 sentin korkuinen teos, jonka on tehnyt taiteilija Liss Eriksson, Huovila kertoi poiketessaan luovasti varsinaiselta reitiltä taiteen pariin.
Patsaan uskotaan tuovan onnea, joten moni käy silittämässä sen päätä ja jättää paikalle esimerkiksi kolikon. Lukijamatkalaisten huomio kiinnittyi rautapojalle jonkun jättämään sokeripalaan.
Bollhustäppania astelimme nykyisen Kuninkaanlinnan edustalle. Kyseessä ei kuitenkaan ole se linna, jonka Tuomas Abrahaminpoika näki ja jossa säätyvaltiopäivät avattiin juhlallisin menoin 13-vuotiaan Kaarle XI:n ollessa kuninkaana. Aiempi linna Tre Kronor paloi 29 vuotta säätyvaltiopäivien jälkeen vuonna 1697.
– Muistona linnan keskellä olevan tornin kolmesta kruunusta on kolme kruunua Stadshusetin tornin huipulla Kungsholmenilla kohdistettuina entiseen linnaan päin, Huovila kertoi.
Kuninkaanlinnaa vastapäätä oli Iso kuninkaallinen Pallohuone ja sen takana Pieni kuninkaallinen Pallohuone.
– Tämä "Det Lilla Kungliga Bollhuset" säilyi historian saatossa ja siitä tuli Tukholman suomalaisen seurakunnan oma kirkko, kun kuningas Fredrik myi sen seurakunnalle vuonna 1725. Suomalainen kirkko viettää siis tänä vuonna 300-vuotisjuhlavuottaan, Huovila kertoi.
Itse seurakunta perustettiin jo vuonna 1533, jolloin vietettiin ensimmäinen suomalainen jumalanpalvelus Dominikaaniluostarissa (Mustainveljesten luostarissa) vanhassa kaupungissa.
Kävelykierroksen aikana Kuninkaanlinnan sisäpihalle oli kertynyt runsaasti ihmisiä. Lukijamatkalaiset pääsivät näkemään pienen siivun vahdinvaihtoa torvisoittokunnan tahdissa.
Kahvittelutuokio Det Grilliska Husetissa Suurtorin nurkassa
Seuraavaksi lukijamatkalaiset suuntasivat kulkunsa Storkyrkobinkeniä pitkin Trångsund-kadulle Suurkirkon pääovelle. Kirkko oli papiston kokoontumispaikkana valtiopäivillä.
– Kirkko ei näyttänyt tällaiselta Tuomas Abrahaminpojan ollessa valtiopäivillä, sillä kirkon ulkoasu muutettiin edustamaan barokkia 1700-luvun puolivälissä, Huovila kertoi.
Suurkirkolta lukijamatkalaiset palasivat Suurtorille nauttimaan Det Grilliska Husetin suolaisista ja makeista antimista kahvin kera. Torin yhdessä sijaitsevan lounaskahvilan omistaa Stadsmission, ja se toiminut paikalla vuodesta 1649.
– Eihän sitä tiedä, vaikka Tuomaskin olisi vieraillut kahvilassa, matkalainen Marja Kytömäki pohdiskeli kahvilan edustalla ennen taloon sisälle astumista.
Suomalaisten piti kokoontua jumalanpalveluksiin kello 5 aamulla
Puitteiltaan upeassa, mutta hintasoltaan edullisessa lounaskahvilassa vietetyn kahvituokion (fika) jälkeen kävelykierros jatkui Storkyrkobrinkenia alaspäin kohti Riddarhustorgetia.
– Riddarhuset (Ritarihuone) upouutena oli aateliston kokoontumispaikka valtiopäivillä. Talon edessä on Kustaa Vaasan patsas, Huovila kertoi.
Matka jatkui Riddarholmenille, jossa sijaitsee Riddarholmskyrkan (Ritariholman kirkko), jossa suomalainen seurakunta kokoontui jumalanpalveluksiin vuosina 1609–1719 .
– Tuomas Abrahaminpojan voidaan siis olettaa käyneen kirkossa valtiopäivien (9. kesäkuuta–1. lokakuuta) aikana ainakin joitakin kertoja. Ruotsalaisen seurakunnan vaatimuksena oli tuolloin, että suomalaiset kokoontuivat jumalanpalveluksiin jo kello 5 aamulla, Huovila kertoi.
Suomalaisten piti myös kustantaa kirkkoon oma kattokruunu, sillä muuten heiltä olisi evätty muun valaistuksen käyttö.
– Niinpä seurakuntaan kuuluneet kalastajat, ajurit ja viininkantajat ostivat vuonna 1648 kattokruunun, jota Tuomas Abrahaminpoikakin saattoi ihailla. Kruunu on nykyisin Suomalaisen kirkon kolmesta kattokruunusta se, joka riippuu lähinnä alttaria, Huovila kertoi.
Kävelykierros antoi aivan uudenlaisen näkökulman
Stadsholmenin saarella pitkin Myntgatania kävellessä tullaan Helgeandesholmenille, jossa sijaitsee nykyinen Valtiopäivätalo (Riksdagshuset).
Riksbron-sillan ylitettyä pääsee nykyiselle suositulle kauppakadulle eli Drottninggatanille.
Kun Tuomas Abrahaminpoika Mänttäri katseli tätä aluetta hän näki jotakin aivan muuta. Suomalaisen seurakunnan silloinen kirkkoherra Jacobus Collinus oli päättänyt aloittaa oman kirkon rakennustyöt juuri vuotta ennen valtiopäiviä vuonna 1667 nykyisen Valtiopäivätalon paikalla.
Kuinka pitkällä rakennus tuolloin oli, emme tiedä, mutta varat loppuivat kesken – niin kuin Tuomas Abrahaminpojallekin kävi kesken valtiopäivien – ja hanke ei toteutunutkaan.
Lukijamatkan vanhin osallistuja Leena Morottaja, 90, iloitsi kävelykierroksen annista.
– Minulla oli suuret odotukset kierrokselta. Olen ollut Gamla Stanissa usealla eri opastetulla kierroksella, mutta tämä antoi vanhaan kaupunkiin aivan uudenlaisen näkökulman, hän kommentoi ja kiitteli matkan yleistä henkeä ainutlaatuisen mukavaksi.
"Lukijamatkalla oli mukava tutustua uusiin ihmisiin"
Lukijamatkalaisille jäi muutama tunti vapaata aikaa ennen paluuta Stadsgårdenin terminaaliin Tegelvikshamniin.
Kotimatkan alkaessa joukko suuntasi päivälliselle laivan The Buffet -ravintolaan.
Tällä kertaa seisovan pöydän antimista nautittiin ravintolan keulan pyöreissä ikkunapöydissä Tukholman saariston kuoriutuessa syksyisen kauniiseen iltavalaistukseen.
– Oli kiva lähteä hyvin järjestetylle matkalle. Oli myös mukava tutustua uusiin ihmisiin sekä kuulla hauskoja juttuja ja mielenkiintoisia tarinoita, Matti ja Raisa Laukkanen kiittelivät.
Paluu Helsingin Katajanokalle tapahtui sunnuntaina aamulla.
