HELSINKI Pääkaupunkiseudun Mänttärit kokoontuivat perinteiseen aluetapaamiseensa nyt jo 24. kerran lokakuun alussa. Tapaaminen houkutteli paikalle kiitettävästi noin 70 eri puolilla pääkaupunkiseutua asuvaa sukulaista.

Tilaisuuden aluksi helsinkiläinen emerita-kirjastonhoitaja ja omakustannekirjailija Riitta Tenni kertoi tarinoita perheestään ja isästään, kotkalaissyntyisestä kirjailija, akateemikko Toivo Pekkasesta (1902–57).

Tenni julkaisi viime vuonna ensimmäisen romaaninsa "Ja kaukana siintää meri", joka kertoo fiktiivisesti tunnetun kirjailijan perhe-elämästä 1930–50-lukujen Töölössä ja perheen kesäpaikassa Vihdissä.

– Meri yhdistää meitä molempia, isääni ja minua, ajatusmaailmaltaan. Meri sisältää lupauksen jostakin kaukaisesta, Tenni kertoi Niinipuun toimitussihteerin nojatuolihaastattelussa.

Eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja Riitta Tenni kertoi omakustanteisesta romaanistaan Niinipuun toimitussihteeri Marko Wahlströmin nojatuolihaastattelussa. (Kuva: Asko Vainio)

Pekkasen tunnetuin romaani oli vuonna 1932 julkaistu "Tehtaan varjossa". 1940-luvulla julkaistun "Inkerin romaani" -kirjan jälkeen Pekkanen painui aikalaistensa Pentti Haanpään, Katri Valan, Olavi Paavolaisen ja Mika Waltarin katveeseen.

– Isäni ei itse kokenut olevansa työläiskirjailija, jonka hän leiman hän sai. Hän koki olevansa pienen ihmisen asialla, Tenni sanoi.

Kirjan tarina pohjautuu Pekkasen kirjeenvaihtoon, Tennin omiin lapsuusmuistoihin ja lehtikirjoituksiin. Kirjassa käydään Kotkan, Haminan, Töölön ja Vihdin lisäksi Lontoossa, Pariisissa ja Berliinissä.

– Isäni kirjoitti matkoiltaan äidille tiiviisti, Tenni kertoi.

Riitta Tenni (vas.) tapasi aluetapaamisessa myös isänsä Toivo Pekkasen sukulaisen Terttu Lehden (o.s. Pekkasen).

Alkuidean romaanilleen Tenni sai vuonna 2001, jolloin kirjailija Matti Mäkelä ryhtyi WSOY:n lukuun kirjoittamaan Pekkasen elämäkertaa. Tytär luovutti isänsä jäämistöstä kirjeenvaihtoa lukuunottamatta kaikki muut paperit Mäkelälle.

– Kirjoitustyö kesti viisi vuotta. Sain apua kirjoittamiseen työväenopiston kirjoituskurssilta. Työstin sitä myös Oriveden opistossa sekä sain apua ystäviltä ja esilukijoilta, kaksisormitekniikalla teoksen kirjoittanut Tenni kertoi.

Datatieteilijä Johan Himbergin alustus herätti yleisössä myös kysymyksiä ja kommentteja. Taustalla pääkaupunkiseudun aluetoimikunnan vetäjä Atte Helminen.

Tekoälyä on jo arjessamme

Filosofian tohtori ja ohjelmistotalo Reaktorin johtava datatieteilijä Johan Himberg siirsi yleisön ajatukset perinteisestä tehdasyhteiskunnasta takaisin nykyhetkeen ja kohti tulevaisuutta pohtimalla tekoälyn merkitystä.

Hänen mukaan tekoäly mielletään usein vielä elokuvista ja televisiosarjoista tutuiksi tieteisfantasiaksi.

– Mutta jos olette käyttäneet asuntojen hintaennusteita tai sääennusteita, niin niiden tekeminen perustuu tietyiltä osin tekoälyyn. Esimerkiksi Netflixin ja Yle Areenan suosittelut käyttävät tekoälyä, hän sanoi.

– Helsinki–Vantaan lentoaseman passien automaattitarkistus ja kasvojen tunnistus sekä kielen raakakäännöksen Googlella perustuvat tekoälyyn.

Himberg mukaan tekoälylle ei ole olemassa tarkkaa tieteellistä määritelmää.

– Yksi tapa määritellä tekoäly on se, mikä on taloudellisesti järkevää ja hyvä keino muovata käytöstä. Esimerkiksi tällaisesta on lämpöraportti termostaatti, robottiauto tai raportti, joka ilmestyy tietokoneen ruudulle. Kaikki ne käsittelevät dataa jollakin tavalla, hän sanoi.

Himberin mukaan tekoälyä voi miettiä myös sen mukaan, mukautuuko jokin laite ympäristöönsä, oppiiko se asioita ja tekeekö se jotain itsestään.

– Se mikään tänään on tekoälyä, on huomenna ihan tavallista asiaa. Ei esimerkiksi hissiä kukaan enää pidä ihmeenä, Himberg sanoi.

– Eikö Suomessa voitaisi käyttää vielä enemmän tekoälyä lääketieteen ja terveydenhoidon alueella?, Reino Tenni tiedusteli.

Shakki ja tammi kehittivät koneoppimista

Tekoälyn perinteisiä sovelluskohteita olivat shakki- ja tammipeli, jotka ratkeavat tarkoilla säännöillä.

– Vasta vuonna 1994 tietokone löi maailman parhaan tammipelaajan maailmassa ja vuonna 1996 IBM:n supertietokone Deep Blue peittosi yhden maailman parhaimman shakinpelaaja Garri Kasparovin. Nykyään tavalliselle pöytäkoneelle voi ostaa ohjelman, jolle kukaan shakin mestari ei enää pärjää, Himberg kertoi.

– Kiinalaista Go-peliä pidettiin pitkään lyömättömänä, kunnes Google Deep Mind otti pelistä murskavoiton vuonna 2016. Google käytti hyödykseen koneoppimista, joka yhdistettiin raakaan laskentatehoon, hän jatkoi.

Kuvan- ja kasvontunnistuksessa sekä kielen käsittelyssä on Himbergin mukaan hyödynnetty peleistä tuttua nopeaa koneoppimisen kehitystä.

– Google shokeerasi tänä vuonna esittelemällä järjestelmän, joka pystyy varaamaan esimerkiksi parturilta ajan lähinnä ynähdyksiin perustuen, Himberg kertoi.

"Tekoälylaitteet eivät ole tietoisia olentoja"

Hänen mukaan tekoäly ei vielä ymmärrä arkijärkeä ja sen toiminnot perustuvat reflekseihin.

– Tekoälyä sisältävät laitteet eivät ole tietoisia olentoja, vaan ovat koneita. Ne on tehty suorittamaan niille annettuja tehtäviä, mutta eivät ymmärrä maailmasta mitään, Himberg sanoi.

Hänen mukaan ihmisten työt muuttuvat tai ovat muuttuneet, mikä ei kuitenkaan ole pelkästään tekoälyn syy.

– Maatalouden muutos ja teollistuminen muuttivat aikoinaan ihmistyötä. Digitalisoituminen tulee edelleen muuttamaan työtä: kaipaammeko enää esimerkiksi hissipoikia tai -tyttöjä. Murros on väistämätön, mutta en usko, että kaikki työ tulisi loppumaan. Älkää olko huolissanne!, Himberg vakuutti.

– Virtuaalimuseon rakentaminen on alkanut sukumuseon esineistön kuvaamisella, sukuyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Olli Sipilä kertoi.

Sukuyhdistys aloittaa DNA-tutkimuksen

Mänttärin Sukuyhdistyksen valtuuskunnan varapuheenjohtaja Olli Sipilä kertoi yhdistyksen tämän vuoden toiminnasta.

– Keväällä järjestimme vuoden 1918 tapahtumiin liittyvän luentotilaisuuden. Virtuaalimuseon rakentaminen alkoi sukumuseon esineistön kuvauksilla viime kesänä. Yhdistys on käynnistämässä myös DNA-tutkimuksen neljästä isälinjan henkilöstä, hän kertoi.

Sipilä innosti myös pääkaupungin Mänttäreitä osallistumaan 19.1. järjestettävään teatteriretkeen Tampereen Työväen Teatteriin, jossa esitetään Billy Elliott -musikaali.

– Esityksessä ovat mukana sukuun kuuluva näyttelijä Jyrki Mänttäri ja hänen tyttärensä Mesihelmi Mänttäri.

Marle Himberg (oik.) esiintyi tuoreen lauluyhtyeensä kanssa. Yhtyeessä lauloivat myös Salla Valkeapää ja Siru Kivi.

Musiikkia Himbergin perheen johdolla

Perinteiseen tapaan aluetapaamisessa kuultiin myös musiikkia, jota esitti uusi lauluyhtye "Marle Himberg ja ystävät".

– Olemme olemme vasta vähän aikaa kasassa ja niin tuore, että meillä ei ole vielä varsinaista nimeä, lauluyhtyeen keulakuva Marle Himberg tuumasi.

Elvira Himberg esitti kappaleen "You raise me up".

Himbergin lisäksi lauluyhtyeeseen kuuluvat altto Salla Valkeapää ja sopraano Siru Kivi.

Kokoonpano esitti Anna-Mari Kähärän säveltämän ja Lassi Nummen sanoittaman kappaleen "Chaconne" sekä Usko Kempin säveltämän ja sanoittaman klassikon "Lennä mun lempeni laulu".

Lavalle nousi myös Elvira Himberg, joka esitti kappaleen "You raise me up". Aluetapaaminen päättyi yhteisesti laulettuun "Mänttärin sukulauluun".

– Tämä sukukirja pääsee nyt uuteen kotiin erään rouvan pyynnöstä, pääkaupunkiseudun aluetoimikunnan vetäjä Atte Helminen totesi.

Aluetapaamisessa oli myynnissä perinteiseen tapaan myös sukuyhdistyksen sukutuotteita sekä tarjolla oli talkoilla syntyneitä leivonnaisia sopuhintaan.

– Eräs rouva toi minulle perheessään olleen Mänttärin sukukirjan ja pyysi antamaan sen eteenpäin. Ajattelin, että tämä tilaisuus on sopiva hetki löytää kirjalle uusi omistaja ja antaa sukutiedon jatkaa kulkuaan, pääkaupunkiseudun aluetapaamisen vetäjä Atte Helminen totesi lopuksi.

Sukukirjalle löytyi yleisön joukosta uusi omistajatar – ja tuntemattomaksi jääneen lahjoittajan toive toteutui.