TAMPERE Pirkanmaan alueen merkittäväksi sukututkimustapahtumaksi kasvanut Sampolan sukututkimuspäivä keräsi historiasta ja sukututkimuksesta kiinnostuneita Sampolaan helmikuun ensimmäisenä lauantaina.

Perinteiseen tapaan myös Mänttärin Sukuyhdistys ja Niinipuu-lehti olivat yhteisosastollaan paikalla. Osastolla kävijät saattoivat leikkimielisesti arvuutella, paljonko yksi Mänttärin suvun sukukirjapaketti painaa. Järkälemäisellä teoksella on painoa noin seitsemän kiloa.

Tamperelaiset äiti ja tytär poikkesivat sattumalta paikalle osallistuessaan Sampolan kirjastossa järjestettyyn tapahtumaan, jossa painettiin kuvia tekstiilikankaalle.

– Ajattelimme poiketa ennen kotiinlähtöä Sampolan kierrätyspisteellä, mutta yllätykseksemme huomasimme, että nyt samalla paikalla on Mänttärin sukua, äiti Merja Kiviranta kertoi.

Pääsihteeri Eine Kuismin esitteli Sukuseurojen Keskusliiton toimintaa.

Osastolla heidän käsiinsä tarttui Mänttärin kaksiosainen sukukirja, joka julkaistiin vuonna 2001.

– Löysimme kirjasta löytyi nykyisen aviopuolisoni nimen. Kirjan ilmestyessä emme olleet tuolloin vielä naimisissa. Hän oli silloin vielä opiskelija ja nyt yli nelikymppinen insinööri.

Heidän tyttärensä Inka Pohjolaisen, 12, nimeä kirjassa ei kuitenkaan ole.

– Olen syntynyt Tampereella vuonna 2012, tytär kertoi.

Suku on Inkalle tärkeä asia, sillä hän viettää paljon aikaa lähisukulaisten kanssa.

– Sellaista mukavaa yhdessäoloa tädin ja sedän sekä yli kymmenen vuotta vanhempien serkkujen kanssa.

Pirkanmaan Mänttäreiden yhteyshenkilö Päivi Lampinen ojensi Inka Pohjolaiselle (vas.) ja Merja Kivirinnalle ostamansa sukukirjapaketin kotiin viemisiksi.

"Tärkeintä on juurevuuden tunne"

Mänttärin sukuun avioliiton kautta tullut Merja Kiviranta on itse kotoisin Savosta pienestä kylästä, jossa joka toinen talo on täynnä isän puoleisia sukulaisia.

– Olen saanut kokea juurevuuden tunteen, kun tiedän, että siellä isoäidin isoisä on elänyt ja maata kuoputtanut.

Kivirannan äidin puoleinen suku on Kokemäeltä, jossa tila on ollut samalla suvulla niin kauan kuin kirkonkirjoja on ollut.

– Äitini nimi on Kaisa, joka on ollut suvun voimanaisten etunimi. On ollut hauska lukea, kuinka monta Kaisaa suvusta löytyy.

Tamperelainen Aarno Raittila muistutti, että sukututkimus on myös paikallishistoriaa.

DNA-tutkimus vahvisti perinteisen tutkimuksen

Tampereen Puhelinosuuskunnan (TPO) ja Elisan entinen johtaja, Tampereen Kauppakamarin luottamustehtävissä 30 vuotta vaikuttanut Aarno Raittila aloitti sukututkimuksen 1990-luvun alussa satunnaisesti.

– Yritin selvittää ensin isäni sukua, mutta en päässyt eteenpäin. Siirryin äidin sukuun, jota tutkin kymmenkunta vuotta. 2000-luvun puolella aloin päästä kiinni isän sukuun. Vuonna 2009 löysin suoran isälinjan – 11 haaraa – Mäntän (Mäntsä) taloon Sääksjärvelle 1500-luvulle geneettisen sukututkimuksen kautta, hän kertoi.

Raittila on sijoittanut geneettisen sukututkimuksen löydöt lokaatioineen sukupuuhunsa niin, että ne vahvistavat perinteisen sukututkimuksen.

– Se on ollut pitkä projekti, jonka aikana sukuseura kustansi DNA-selvityksen, jolla pääsimme seitsemän haaraa taaksepäin, Tuomas Niilonpoika Mäntsän Jälkeläisten Sukuseuran hallituksen varapuheenjohtaja kertoi.

Raittilan geeneissä on sekä isän että äidin puolelta kolmeneljäsosaa hämäläistä ja yksineljäsosa savolaista perimää.

– Äiti on Etelä-Hämeestä ja isä Pohjois-Hämeestä, isänäidin puoli on Savosta.

Sukututkimus on etsimistä ja löytämistä. Pirkanmaan Mänttärien yhteyshenkilö Päivi Lampinen palveli kävijöitä Mänttärin Sukuyhdistyksen ja Niinipuu-lehden osastolla.

"Nyt mielenkiintoni on räjähtänyt"

Sukututkimus vei miehen paikallishistorian pariin.

–  Aloin tutkia vaimon kautta tulleen kesäpaikkamme talon historiaa ja pääsin 1590-luvulle, jolloin Hans Jönsin poika sai yksittäistalon palkkioksi sotapalveluksesta. Erään yliopistotutkijan selvityksestä selvisi, että Rainion talosta Karkusta tuli tytär emännäksi Mäntän (Mäntsä) taloon. Tämä tarkoittaa sitä, että hän myös esiäitini, Raittila naurahtaa löydölleen.

Mies muistutti, että sukuhistoria on mitä suuremmassa määrin paikallishistoriaa.

– Sukujen historiaan kytkeytyy sotahistoria. DNA:n kautta kiinnostuin populaatiohistoriasta eli ihmiskunnan historiasta. Nyt minua kiehtoo koko maapallon historia ja se, miten mantereet ovat syntyneet ja mikä on eri planeettojen vaikutus. Mielenkiinto on räjähtänyt nyt käsiin.

Sampolan sukututkimuspäivän luennot keräsivät auditorion täydeltä väkeä.

Tapahtuma järjestetty vuodesta 1982

Tampereen seudun sukututkimusseura järjesti sukututkimuspäivän yhdessä Tampereen seudun työväenopiston kanssa.

Tämän vuoden tapahtuman teemana oli "Ruokaa, juomaa ja suojaa". Päivän esitelmissä käsiteltiin muun muassa kievareita, vanhoja viljelyskasveja ja vuosisataista pöytäkulttuuria. Esitelmät täyttivät auditorion lähes täyteen.

Sampolan aulassa toimintaansa esitteli yhteensä 20 sukututkimuksen parissa toimivaa sukututkimusyhdistystä, sukuseuraa ja ykstyistä sukututkijaa. Valtakunnallisista toimijoista paikalla olivat Suomen Geneettisen Sukututkimuksen Seura, Suomen Sukututkimusseura, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ja Sukuseurojen Keskusliitto.

Sampolan sukututkimuspäivän aikana toimintaansa osastoilla esitteli 20 sukututkimusyhdistystä, sukuseuraa ja sukututkijaa.

Tapahtumaan osallistuivat Vesilahden seudun sukututkimusseura, Lohjelm-Palttu-sukuseura, Hämeenlinnan sukututkimusseura, Lahden seudun sukututkijat, FamilySearch, Ortodoksisukujen tutkijapiiri, Mänttärin Sukuyhdistys, Henrik Luoma-Mielty sukuseura, Sydän-Hämeen sukututkijat, Keurusselän Seudun Sukututkijat ja Tuomas Niilonpoika Mäntsän Jälkeläisten Sukuseura sekä Tampereen seudun sukututkimusseura ja Tampereen seudun työväenopisto.

Tapahtuma on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1982 alkaen.