HELSINKI Kahvipöydän maittavat tarjoilut sekä Johannes Österlundin kitara ja laulu loivat Helsingin Aikuisopiston juhlasaliin kotoisat puitteet Uudenmaan Mänttärien syksyn tapaamiselle, jossa päähuomio kohdistettiin Tuomas ja Ilona Mänttärin perheeseen.
Suvun päämies Olli Sipilä hahmotti yhdistyksen merkitystä.
– Mänttärin suku on enemmän kuin suku. Se on pikemminkin heimo. Ja sukuyhdistys on oikeastaan myös kotiseutuyhdistys.
Tarkennus yhteen perheeseen
Uudenmaan Mänttärin ”heimon” kokoontumisissa sukuyhteyttä on tarkasteltu viime aikoina mikrohistorian näkökulmasta. Vuosi sitten seurattiin identtisten kaksosten Anne ja Maarit Seljavaara-Pyrhösen vaiheita.
Tällä kertaa päästiin kulkemaan yhden perheen matkassa eri puolilla Helsinkiä, kun Tuomas Mänttäri, Ilona Tolsa-Mänttäri ja Aleksi Mänttäri kertasivat elämänsä kulkua reilun 30 vuoden taipaleelta.
Tuomas Mänttäri on Niinipuun lukijoille tutun Väinö Puoshaka -sarjakuvan piirtäjä. Hän on myös pitkän uran hyvinvointialalla tehnyt varatuomari, joka toimii nykyään Validian työsuhdejohtajana. Vaimo Ilona Tolsa-Mänttäri on englanninopettaja.
Perheen lapset ovat jo aikuisia. Sofia työskentelee sosiaalialalla. Kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Aleksi ehti vanhempien mukaan sukutapaamiseen.
Kalliosta Viiskulmaan
Uudenmaan Mänttärien yhteyshenkilö Atte Helmisen jututtamana Mänttärit kertoivat vaiheitaan, joihin Helsingissä opiskelija- ja perhe-elämän viettäneen kuulijan oli helppo samaistua. Asettuminen opiskelijakämpästä ensimmäiseen yhteiseen kotiin, muutot lapsiperheen kasvaessa ja vihdoin pesän tyhjentyminen ovat kovin tuttuja; kaupunginosat ja yksityiskohdat toki jokaisella omanlaisensa.
Tuomas ja Ilona tapasivat, kun Tuomas tuli katsomaan harrastajanäyttelijäryhmän esitystä, jossa Ilona oli esiintyjänä. Tutustuminen taisi tapahtua yhteisen tutun esittelemänä, mutta eteni seurusteluksi ja varsin pian Tuomas muutti kaveriasunnosta Ilonan yksiöön.
Perhe-elämä aloitettiin Kalliossa, joka oli tuolloinkin jo trendikäs, mutta vielä tunnistettavissa työläiskaupunginosaksi. Perheen kasvaessa uusi koti löytyi Viiskulmasta. Ilona muistelee haikeudella aikaa kahden pienen lapsen äitinä kaupungin sykkeessä ja alueen päiväkoti Tähtitornia.
Pikkulapsiarkeen kuului myös jakso ulkomailla, kun molemmille vanhemmille tarjoutui tilaisuus päästä jatkamaan opintoja Lontooseen.
Sofia ja Aleksi olivat vasta muutaman vuoden ikäisiä, mutta Aleksille ajasta on jäänyt eläviä muistoja ”tai ainakin vahvoja valemuistoja”. Ehkä joskus tuli kehuskeltua kavereille, että hän oli syntynyt Englannissa.
Käpylästä Kruununhakaan
Suomeen paluun jälkeen Tuomas ja Ilona alkoivat kaivata enemmän tilaa ja myös luontoa ympärille. Sopivasti lasten lähestyessä kouluikää löytyi uusi koti Käpylän omakoti-idyllistä.
Käpylän kuplassa eletyt 12 vuotta ovat Aleksille edelleen kulta-aikaa, osuihan jakso tärkeisiin kasvun vuosiin. Lapsuudenystävä on yhä paras kaveri ja myös side Käpylään on säilynyt. Onnentie on nimensä veroinen.
Ainakin perheen isälle isännöinti ja talonmiehen työt isossa omakotitalossa vaativan päivätyön ohessa alkoivat pikkuhiljaa olla liikaa. Paluu keskikaupungille houkutti. Vaikka Käpylä oli rakas, muutto ei ollut ylivoimainen aikuisuuden kynnyksellä olleille lapsillekaan. Kun Aleksikin aloitti sopivasti lukion aivan vieressä, uuteen solahti helposti: sekä kodista että taloyhtiön kerhohuoneesta tuli kuin luonnostaan kaveriporukan hengailupaikka.
Ympyrä sulkeutuu
Nyt lapset ovat aloittamassa omaa matkaansa. Ja kuinka ollakaan, molemmat aovat palanneet Kallioon. Vanhemmillakin on uusia kuvioita.
Kruununhaan asunto on vaihtunut kahdelle hengelle sopivampaan asuntoon Etu-Töölössä. Kantakaupungin ratikka- ja metroyhteyden päässä perheyhteys säilyy sopivan kiinteänä.
Versio sukulaulusta sai live-kantaesityksensä
Itä-Helsingissä asuva muusikko, laulaja–laulunkirjoittaja, musiikkipedagogi ja säveltäjä Johannes Österlund esitti illan aikana niin omia sävellyksiään kuin Elvis Presleyn (1935–1977) tunnetuksi tekemän kappaleen "Stand By Me".
Kotoisa ilta päättyi Mänttärin sukulauluun, josta kuultiin live-kantaesityksenä Johannes Österlundin sovittama versio.
Uuden ajan sukulaulujen toisesta sovituksesta vastaa Mikael Villanen (o.s. Sipilä). Versiot julkistettiin lokakuussa 2022.
>> Katso tästä Mänttärin sukulaulun toinen uusista versioista:
